Tuulikki Ukkola

Tehyn työtaisteluvastaaville on annettava tunnustus luovasta ajattelusta. Järjestö keksi keinon, jonka avulla työnantajan ja yhteiskunnan voi panna polvilleen. Joukkoirtisanomiset, jotka kohdistettiin ihmisten terveyden ja elämän kannalta kriittisiin pisteisiin, toivat Tehylle muita kunnallisia naisvaltaisia aloja suuremmat palkankorotukset. Tämähän oli työtaistelun tavoite.

Kovat järjestöpoliittiset otteet ja muutamien hoitajien uhkaavat lausunnot televisiossa kuitenkin saattavat muokata julkista kuvaa sairaanhoitajista. Empatialla ei elä, mutta ihmiselämällä ei kuitenkaan pitäisi leikkiä.

Eduskunnan oli pakko laatia potilasturvalaki, koska Tehy kieltäytyi määrittelemästä suojelutyötä yhdessä työnantajatahon kanssa. Järjestö vetosi siihen, että kyseessä oli irtisanoutuminen, ei lakko, eikä irtisanoutunutta voi määrätä töihin. Tieto asiasta ei mennyt perille edes Tehyn jäsenille, jotka ovat pitäneet lain perusteella annettuja työmääräyksiä nöyryyttävinä. Moitteen osoite on kuitenkin Tehyn johto, ei hallitus tai eduskunta, jotka yrittivät estää sairaiden kuolemisia ja vammautumisia.

Joka tapauksessa on erinomainen asia, etteivät irtisanoutumiset ennättäneet tulla voimaan. Sekin on hyvä asia, että vuosikymmenten aikana syntynyttä palkkakuoppaa voidaan nyt täyttää, edes hieman. Jatkossa kunnallista terveydenhoitoa kuitenkin odottaa suurremontti; byrokratiaa puretaan, johtamista modernisoidaan ja työn tuottavuutta tehostetaan. Revohkasta tuskin selvitään ilman, että myös kunnallisia sairaanhoitopalveluja yhtiöitetään. Joka tapauksessa yksityisen sektori kasvaa jatkossa vauhdilla.

Kansanedustaja Tuulikki Ukkola

Puhereferaatti

Kalajoki maanantaina 5.11.2007 klo 18.

Pohjoisen edustajien

tehtävä yhdessä työtä

P-Suomen puolesta

Pohjois-Suomen kansanedustajien yhteistyötä ja yhteisesiintymistä tarvitaan nykyistä enemmän. Oulun läänillekin on tärkeää, että myös Lappi pysyy asuttuna, ihmisillä on työtä ja toimeentuloa sekä kaikilla kansalaisilla tasavertaiset julkiset palvelut.

Kemijärven sellutehtaan säilyttämiseksi yhteisesiintyminen on aivan välttämätöntä. Lappilaisten ääni ei yksin kauas kuulu. Siksi Kemijärven taisteluun kannattavan tehtaan säilyttämisen puolesta tarvitaan koko Pohjois-Suomi ja pohjoisen Suomen kansanedustajat.

Eduskunta ja hallitus eivät tee edusmiestensä kautta edes valtioenemmistöisissä yhtiöissä yksityiskohtaisia päätöksiä, vaan vastaavat ainoastaan strategisista linjauksista. Vaikka Stora Ensossa valtiolla ja Kelalla ei ole enemmistöä, äänivalta on kuitenkin niin suuri, että yhtiön on ainakin kuunneltava, mitä mieltä suuri omistaja on. Valtion ääneen taas kansanedustajien on saatava vaikuttaa.

Oulun ja Lapin läänin kansanedustajien sekä koko Pohjois-Suomen yhteistyön saavutukset ovat uljaat: Oulun yliopisto, Rautaruukki ja Tornion terästehdas. Nyt rakennemuutoksen jyllätessä tarvitaan työtä yli lääninrajojen vähintään yhtä paljon kuin takavuosina. Ilman pohjoisen kansanedustajien yhteistyötä pohjoinen tyhjenee.

Vielä 1990-luvun alussa Oulun ja Lapin läänien kansanedustajat tekivät yhteistyötä eduskunnassa. Mutta eivät enää. Molempien läänien kansanedustajien on korkea aika ryhdistäytyä.

(Puhereferaatti, Oulu, 8.9.2007)

"Ulkopoliittinen keskustelu on Suomessa lopultakin avautunut ja asioista uskalletaan puhua niiden oikeilla nimillä." Kansanedustaja Tuulikki Ukkola (kok. ) huomautti Oulussa lauantaina, että Natoa Suomen turvallisuuspoliittisena vaihtoehtona ja Venäjän rajusti kasvanutta voimapolitiikkaa ei enää piiloteta sanamagiaan.

Ukkolan mielestä puolustusministeri Jyri Häkämiehen puheesta noussut häly paljastaa, kuinka syvää Venäjän pelko yhä on niin vanhakantaisten päättäjien kuin asiantuntijoidenkin keskuudessa.

"Puheesta nousi häly, vaikka Häkämies kertoi vain tosiasian. Suomen turvallisuuspolitiikan haasteet ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä. Itänaapurin otteet naapurimaita kohtaan ovat koventuneet ja energia-asetta käytetään häikäilemättä hyväksi."

"Pääoppositiopuolue SDP on saanut "Häksyn" puheesta ähkyn. Se puolestaan osoittaa, että puolueen ulkopoliittinen konklaavi elää yhä yya:n juoksuhaudoissa, vaikka sopimus lakkasi olemasta jo 15 vuotta sitten."

Ukkola huomautti, että "SDP-vetoinen ulkopolitiikan johto on vuosikymmenten aikana onnistunut iskostamaan Venäjän pelkonsa myös kansalaisiin, jotka potevat nyt Nato-allergiaa ja Yhdysvaltain-vihaa. Onneksi Suomeen on kasvamassa uusi sukupolvi, joka osaa ajatella myös omilla aivoillaan."

Eduskunnan perustuslakivaliokuntaan kuuluva kansanedustaja Ukkola huomautti myös, että nyt syntyneella keskustelulla voi olla heijastusvaikutuksia perustuslakiin. "Jatkossa voidaan joutua harkitsemaan muutoksia myös ulkopolitiikan toimijoiden voimasuhteisiin ja valtaoikeuksiin."
-------------------

”SDP:n puoluesihteerin Maarit Feldt-Rannan vaatimukseen opposition ottamisesta mukaan sosiaaliturvauudistuksen valmistelusta ei missään tapauksessa tule suostua.”

Kansanedustaja Tuulikki Ukkolan (kok.) mukaan uudistus vesittyisi pieneksi näpertelyksi, kun sosiaalidemokraatit vain vahtisivat, ettei heidän luomansa hyvinvointiyhteiskunnan "saavutuksia” romutettaisi.

39) Iijoen jatkorakentaminen

Tuulikki Ukkola /kok: Puhemies! Tämä Kollaja-allas on jakanut alueen väestön kyllä 20 vuotta, niin kauan kuin koskiensuojelulaki on ollut voimassa. Silloin, kun Kollaja liitettiin koskiensuojelulakiin, niin silloin pudasjärveläisille luvattiin, että se kunta saa turvevoimalan vastikkeeksi. Matti Ahde lupasi sen aikanaan ollessaan ympäristöministeri. Kun koskiensuojelulakia nyt ei avata hallitusohjelmassa - ja minä kunnioitan tätä päätöstä ja tätä linjanvetoa, en aio sitä vastaan ryhtyä taistelemaan - minä kysynkin, aiotaanko nyt toteuttaa pudasjärveläisille 20 vuotta sitten tehty lupaus rakentaa vastikkeeksi turvevoimala.

2) Hallituksen esitys laiksi opintotukilain muuttamisesta
Ensimmäinen käsittely

Hallituksen esitys HE 6/2007 vp

Sivistysvaliokunnan mietintö SiVM 1/2007 vp

Lakialoite LA 7, 36, 41/2007 vp

Tuulikki Ukkola /kok (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Minä olen jo vuodesta 91 asti ihmetellyt, miten tällä yhteiskunnalla on varaa tukea kaikkia, kun kuitenkin yhteiskunnassa on 5-10 prosenttia niitä, jotka todella tarvitsevat tukea. Olen aivan ehdottomasti samaa mieltä kuin ed. Ben Zyskowicz; eihän me voida lähimmäisen rakkautta ja vanhempain rakkautta panna yhteiskunnan vastuulle. Sama homma on päivähoidossa: mieluummin yhteiskunnan haltuun kuin vanhempien rakkautta, mieluummin subjektiivinen päivähoito-oikeus lapsille päiväkotiin kuin subjektiivinen oikeus vanhempien rakkauteen. Tässä on ihan samasta asiasta kysymys.

Minä en ymmärrä sitä, että meillä on ... Me olemme tietenkin rikas maa, meillähän nyt on varaa vaikka mihin, siltähän tuo on näyttänyt. Mutta minä en hyväksy sitä sosialisti-Suomen meininkiä, että kaikki pitää tasapäistää. Koulutus pitää tasapäistää, tuet pitää tasapäistää, ja jos rikkaat vanhemmat sitten keräävät omaisuuksiaan, niistä maksetaan sitten valtiolle kauhea perintövero. (Puhemies: Minuutti!)

2) Hallituksen esitys laiksi opintotukilain muuttamisesta
Ensimmäinen käsittely

Hallituksen esitys HE 6/2007 vp

Sivistysvaliokunnan mietintö SiVM 1/2007 vp

Lakialoite LA 7, 36, 41/2007 vp

Tuulikki Ukkola /kok (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! On se niin hirveää tämä nykyaika, kun rahaa tulee sen kun vähän kitisee ja vinkuu. Minä vaan sanon, että 50-60-luvuilla ei ollut opintotukea eikä ollut mitään muutakaan ja siitä huolimatta menimme opiskelemaan, pois kotoa 15-vuotiaana. Tämä nykyaika on kyllä aivan hirveä verrattuna 50-lukuun, aivan totta, ihan oikeasti. Eikö teillä ole muuta puhuttavaa?

4) Laki hedelmöityshoidoista annetun lain 8 §:n 6 kohdan kumoamisesta
Lähetekeskustelu

Lakialoite LA 23/2007 vp Sirpa Asko-Seljavaara /kok ym.:

Tuulikki Ukkola /kok: Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaaran lakiesitys on varmasti paikallaan ja tarpeellinen, mutta hän puuttui myös toiseen ongelmaan, joka minun mielestäni on ehkä yhtä suuri tai suurempikin. Se on se, että meillä ei ole kohta irrallaan kulkevia siittiöitä, joilla hedelmöittää sitten niitä tarvitsevia naisia. Toisin sanoen se, että 18 vuotta täyttänyt voi saada tietää, kuka on hänen biologinen isänsä, on kyllä tietojen mukaan aika radikaalisti vähentänyt luovuttajien määrää. Voisin kuvitella, että kukaan meistä nyt tuskin haluaa sitä, että 18 vuoden päästä kun hän on antanut siittiönsä yleiseen käyttöön, niin tulee joku ja koputtaa ovelle ja sanoo, että hei isi, täällä minä nyt sitten olen. Elikkä samalla kun ed. Asko-Seljavaara teki tämän aloitteen, niin olisi ehkä voinut harkita sitäkin, että olisi tehnyt tämän toisen muutoksen. Koska tämä kuitenkin tulee käsittelyyn, niin ehkä tällä kertaa tämä eduskunta olisi ehkä järkevämpi kuin se edellinen elikkä palauttaisi tämän asian aikaisemman tilanteen tasolle, millä sen pitäisi olla.

Valtioneuvoston selonteko valtiontalouden tarkistetuista kehyksistä vuosille 2008-2011
Lähetekeskustelu

Valtioneuvoston selonteko VNS 1/2007 vp

Tuulikki Ukkola /kok: Arvoisa puhemies! Nyt käsillä oleva asia eli valtiontalouden kehykset ja koko hallitusohjelma pyrkii nimenomaan yhteiskunnan rakenteellisiin muutoksiin. Työn on aina kannatettava, heikommista on aina välitettävä ja kansalaisilla tulee olla oikeus tehdä itse omat ratkaisunsa. Siksi en sen enempää näihin puutu, koska näitä on eilisessä keskustelussa hyvin runsaasti käsitelty. Sen sijaan puutun muutamaan yksityiskohtaan, kuten tähän päivähoitoasiaan myöhemmin, mutta ensin kysymykseen köyhyydestä, kun täällä koko ajan sanotaan, että köyhyys on lisääntynyt. Todennäköisesti se on lisääntynyt suhteellisesti sen takia, että ihan muutama vuosi sitten meidän köyhyystilastoinnissamme siirryttiin käyttämään EU:n standardia, joka tarkoittaa sitä, että sellaiset lasketaan köyhiksi, joitten tulot ovat enintään 60 prosenttia mediaanitulosta. Elikkä tämähän tarkoittaa sitä, että meillä on aina suurin piirtein saman verran köyhyyttä. Voi olla, että jossakin vaiheessa, kun ja jos suomalaisten tulot kasvaisivat hurjasti, niin 10 000 euron kuukausipalkalla on köyhä. Elikkä olisi erittäin hyvä, että tähän köyhyyden olemukseen paneuduttaisiin perusteellisesti ja siitä tehtäisiin tutkimuksia, paljonko meillä todella on sellaisia ihmisiä, jotka ovat köyhiä, siis todella köyhiä, niin että voitaisiin puhua analyyttisesti tästä asiasta.

Toinen asia, mikä tässä keskustelussa tuli esille, on ed. Sumuvuoren huomautus, että vihreät eivät ole hyväksyneet tätä nollamaksuluokkaa kokopäivähoitoon. Tämähän on todella uutinen. Kysymys on siitä, että vihreät tällä keinoin ovat julistamassa suurin piirtein hallituskriisin, ja ainakin minä toimittajana kyllä lähtisin ja kyselisin, mistä tässä nyt on kysymys. Aikovatko vihreät nyt olla hallituksen päätösten takana vai eivätkö aio? Tästä on ihan selkeä kirjaus olemassa kehyspäätöksessä, ja sitä vastaan on ihan turha pyristellä. Hankalista asioista on kyettävä hallituksessa kantamaan vastuu. Jos siihen ei kyetä, niin pois vaan. Ei sellaisilla ole mitään virkaa hallituksessa, jotka eivät kykene kantamaan vastuuta.

Sitten tähän samaan vastuun kantamiseen ja ikäviin asioihin liittyvä toinen asia on se, että Suomi saa, periaatteessa ihan oikein, innovaatioyliopiston, joka saa myös todella tuntuvan rahoituksen. Se ei tule opetusministeriön pääluokasta, vaan jostakin muualta, koska siinä kehyspäätöksessä sanotaan, että innovaatioyliopiston toimintamäärärahoja lisätään myöhemmin siirtoina muista määrärahoista. Se "muista määrärahoista" ilmeisesti tarkoittaa KTM:n määrärahoja, mikä sinänsä on erinomainen asia, että siellä on rahaa, jolla voidaan tukea yliopistoja. Ainut, mitä tietenkin toivoo, on, että tällaista samanlaista tukea tulisi myös muille yliopistoille. Rahoituksen määrä on ilmeisesti yli 30 miljoonaa euroa yhdessä vuodessa tälle innovaatioyliopistolle. Se on paljon rahaa, kun vertaa sitä siihen 20 miljoonan euron vuosittaiseen tukeen, jonka muut perusyliopistot saavat ja joutuvat jakamaan. Siitä ei sillä tavalla tietenkään kovin suurta osuutta yhdelle yliopistolle tule. Mutta tietenkin on hyvä pitää mielessä se, että olemme kiitollisia siitä, että nyt todella vahvistetaan yliopistojen perusrahoitusta aivan samalla tavalla kuin vahvistetaan muutakin tutkimusta ja koulutusta, perusopetusta jnp.

On sanottu, että toinen mahdollisuus on, että muutkin yliopistot ikään kuin fuusioituisivat tai löisivät hynttyyt yhteen. No, tämmöistä on nyt tapahtumassa. Ihan viime päivän uutinen oli se, että Jyväskylän ja Tampereen yliopisto muodostavat jonkinlaisen konsortion. Kun seuraa, minkälaisia suunnitelmia yliopistomaailmassa on, niin vähän vaikuttaa siltä, että vain Oulun yliopisto ja Lapin yliopisto jäisivät yksinäisiksi saarekkeiksi. Niin vaikeaa kuin sitä on sanoakin, niin minun mielestäni Oulun ja Lapin yliopiston täytyisi aivan ehdottomasti pyrkiä läheisempään yhteistyöhön. En nyt aio esittää sitä, että löisivät hynttyyt yhteen ja yhdistyisivät, sillä näin ei tule tapahtumaan, koska kiistat näitten yliopistojen välillä ovat sen verran suuret. Mutta jotakin uudistusta, jotakin lähentymistä, voisi nyt sentään toivoa niin, että yliopistot kaataisivat raja-aitoja niin, että opiskelijat voisivat nykyistä helpommin opiskella eri aineita toisissa kaupungeissa.

Sitten menisin juuri tähän, mistä on kiistelty, eli subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen. Mikä tämä subjektiivinen päivähoito-oikeus oikein on? Onko se subjektiivinen oikeus sitä, että se tarkoittaa todellakin ympärivuotista ja kokopäiväistä hoitoa? Näin minun käsittääkseni tässä päivähoitolaissa ei sanota, vaan se tarkoittaa sitä, että perheellä on oikeus saada lapselleen päivähoito silloin, kun vanhemmat menevät töihin. Nyt on kysymys niistä ihmisistä, jotka ovat kotona, vanhemmista, jotka ovat kotona, mutta kuitenkin vievät lapsensa kokopäivähoitoon. Kuntaliiton laskelmien mukaan tällaisissa tapauksissa lapset ovat kuitenkin päivähoidossa korkeintaan 26 tuntia viikossa. Miksi he eivät sitten käyttäisi tätä puolipäivähoitoa, joka jää ilmaiseksi? Miksi täytyy kuntien satsata siihen, että jokaiselle tarvitsevalle on sitten tämä kokopäiväpaikka, vaikka vanhemmat olisivatkin kotona?

Minä olen hankkinut muutaman tilastotiedon tästä asiasta. Silloin kun Raimo Sailas puuttui tähän subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen 2004, on laskettu, että esimerkiksi Helsingin päiväkodeissa ja perhehoidossa olisi ollut 2004 noin 3 400 lasta, joiden vanhemmista toinen tai molemmat olivat arkisin kotona, ja kokopäiväpaikoilla näistä lapsista oli vajaat 2 500.

Vantaalla on myös tehty laskelmia. Siellä tällaisia lapsia päiväkodeissa olisi ollut vuonna 2005 noin tuhatkunta, ja heistä kertyy kaupungille noin 8-10 miljoonan euron kustannukset vuosittain. Elikkä kyllä tässä päätöksessä on myös kuntien taloudesta kysymys eikä pelkästään siitä, että kuritettaisiin köyhien vanhempien lapsia.

Minä ihmettelin sitä keskustelua, mitä täällä on eilen käyty, kun katselin sitä Internetistä. Totta kai lapsella täytyy olla oikeus päivähoitoon. Eihän tässä siitä ole kysymys eikä hallitus ole viemässä tätä oikeutta heiltä pois. Sen sijaan voisi kysyä, kuka on vienyt lapsilta tässä järjestelmäkeskeisessä hyvinvointivaltiossa kaikkein tärkeimmän subjektiivisen oikeuden elikkä oikeuden omiin vanhempiin, heidän rakkauteensa ja huolenpitoonsa. Eikö tällä ole enää tässä yhteiskunnassa mitään merkitystä? Kun vanhemmat tietävät, että yhteiskunta kasvattaa lapset, niin onko se juuri osittain syynä siihen, että vanhemmuus on kadonnut, koska vastuu lapsista on kadonnut? Päiväkotilapsen työpäivä voi olla 8-10-tuntinen, kun vanhempi sentään selviää 8 tunnilla. Pieni 2-vuotias taapero on siis töissä 10 tuntia, mutta äiti ja isä vain 8 tuntia. Eikö tässä ole joku ristiriita meidän järjestelmässämme? (Puhemies: 10 minuuttia!)

Minusta on hyvin surullista, että hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettaessa on kadotettu omatunto elikkä vastuu omasta itsestä, lapsista ja omista vanhemmista. Vanhemmat, meidän tämän ikäisten kuusikymppisten vanhemmat, joutuvat makaamaan vaipoissaan, sänkyihinsä kahlittuina, kun kotikuntalaki on estänyt vanhusten muuton lastensa luo. Nyt tähänkin asiaan on tulossa muutos.

Minä voisin myös kysyä, miksi tämä osapäivätyö ja osapäivähoito on niin pahasta. Miksi meidän järjestelmämme ovat sellaisia, että osapäivätöitä ei tehdä samalla tavalla kuin esimerkiksi Ruotsissa? On ihan oikein kysyä sitä, miksi työssä olevien perheitten lasten, pienten lasten, täytyy olla 8-10 tuntia päivähoidossa. Se on aika kohtuuton asia. Mutta voi myös kysyä, miksi meillä on tarjolla niin vähän vaihtoehtoja vanhemmille. Miksi meillä ei kannusteta ihmisiä eikä sallita ihmisiä osapäivätyöhön? Ruotsissa tilanne on aivan toinen.

Voisi kysyä myös sitä, kun tässä on puhuttu tästä subjektiivisesta päivähoidosta, onko sitä missään muussa maassa kuin meillä Suomessa. Minä haluaisin tietää sen, koska tämä on nyt noussut niin tärkeäksi asiaksi, ja en ole tätä asiaa ennättänyt tarkistaa eikä täällä ole ministeriä, joka voisi siihen vastata, olemmeko me tässä suhteessa aivan poikkeuksellinen maa. Joka tapauksessa meidän oma suomalainen päivähoitomme poikkeaa muista maista monessa suhteessa. Meillä on samaan aikaan paras julkinen päivähoito - tämä on aivan kiistaton tosiasia - ja samaan aikaan voimakas tuki kotihoidolle, mikä on erinomainen asia. Minä vaan kysyn, onko tällaista tilannetta missään muualla. Miksi me tästä asiasta kiistelemme, kun kuitenkin periaatteessa asiat ovat erittäin hyvin? Hallituksen tavoite on pyrkiä siihen, että ne vanhemmat, jotka ovat kotona, veisivät lapsensa puolipäivähoitoon. Jos lapset ovat puolipäivähoidossa 4-5 tuntia, niin siinä varmasti työtön ennättää sen päivän aikana etsiä sitä työtä, mistä tässä salissa on oltu huolissaan.

Laki kansalaisuuslain 17 §:n muuttamisesta
Lähetekeskustelu

Lakialoite LA 5/2007 vp Minna Sirnö /vas ym.

Tuulikki Ukkola /kok: Arvoisa puhemies! En ole pitkään aikaan ollut täällä eduskunnassa, mutta se on totta, mitä ed. Rajamäki sanoi; Ulkomaalaisvirasto on ollut kansanedustajien tikkatauluna vuosien aikana. Voisi kysyä, johtuvatko ne ongelmat, joita maahanmuuttajien keskuudessa on, kuten kielitaito-ongelmat ja sopeutumisen ongelmat, johtuisivatko ne siitä, että nämä asiat ovat olleet eri ministeriöissä? Toinen on hyväksynyt, antanut luvat jäädä ja käsitellyt hakemukset ja toinen ministeriö on sitten - en käytä pahaa sanaa - mutta toinen ministeriö on sitten suojellut kaikelta "poliisi- ja viranomaisväkivallalta", kotouttanut ja yrittänyt asuttaa heidät. Mielestäni on hyvä, että tällainen järjestelmä nyt purkautuu ja että asiat menevät yhteen ministeriöön. Sisäministeriö on totta vieköön paras paikka sen takia, että kuntien vastuullahan tämä maahanmuuttopolitiikka on, loppujen lopuksi. Se järjestää palvelut ja koulutusta maahanmuuttajille ja pakolaisille. Täytyyhän ne hoitaa samassa paikassa kuin missä kuntien asioita käsitellään.

Laki kansalaisuuslain 17 §:n muuttamisesta
Lähetekeskustelu

Lakialoite LA 5/2007 vp Minna Sirnö /vas ym.

Tuulikki Ukkola /kok: Arvoisa puhemies! En tiedä sinänsä tämän kansalaisuus- taikka kielikokeen sisältöä, mutta kyllä minulle vaan periaatteessa sopii tämä ed. Sirnön aloite. Mutta sen voisin vaan kyllä sanoa, ettei anneta tällä kuitenkaan väärää signaalia. Ei minusta voi olla oikein, että tänne tulevat maahanmuuttajat eivät edes halua opiskella suomea, vaikka mehän ymmärrämme, mehän voimme puhua englantia heidän kanssaan, tämähän käy päinsä.

Minulla oli yksi semmoinen tapaus - ed. Tiusasen puheenvuoro toi tämän asian esille - että menin lääkäriin ja siellä oli ulkomaalainen lääkäri ja hän ei puhunut sanaakaan juuri suomea. Me käänsimme keskustelun sitten englanniksi, mutta onko se oikein? Mehän elämme Suomessa, ja jos me haluamme kotouttaa ihmiset, maahanmuuttajat, tänne, niin kyllä kielitaito on ensimmäinen edellytys.

Ed. Lipponen oli ihan oikeassa siinä, että elleivät ne lapset opi koulussa suomen kieltä, olipa kysymys sitten maahanmuuttajista tai suomalaisista lapsista, niin kyllä jatko-opiskelu on todella hankalaa.

Hallituksen esitys laiksi eräiden naisjärjestöjen valtionavusta
Ensimmäinen käsittely

Hallituksen esitys HE 1/2007 vp

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietintö TyVM 1/2007 vp

Tuulikki Ukkola /kok: Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaisen puheenvuoroon, kun hän huomautti, että täällä ei ole muita kokoomuslaisia kuin ed. Satonen, totean, että kyllä täällä nyt oli kaksi tai kolme naista. Tällaista se nyt on tämä tasa-arvo tässä salissa. Mutta sitten asiaan.

En erityisemmin kannata niin sanottua prosenttitasa-arvoa 50/50, 40/60, koska minun mielestäni tasa-arvoa on nimenomaan se, että itse kullekin paikalle valitaan paras ja sopiva. Mutta ei tästä sen enempää. Minä uskon, että Suomi on tasa-arvoinen omasta mielestäni vasta sitten, kun me valitsemme piispaksi naisen, kun me valitsemme SAK:n puheenjohtajaksi naisen, kun me valitsemme EK:n puheenjohtajaksi naisen. Elikkä meillä on päteviä naisia, mutta milloin Ihalainen luopuu naisen hyväksi tai milloin SAK:n suuret teollisuusliitot valitsevat naisen SAK:n johtoon?

Toinen asia, mistä haluan puhua, on se, että tässä salissa on pidetty ihan hyviä puheenvuoroja perheen asemasta ja lasten asemasta. Nimenomaan kotona kasvatetaan ne asenteet, jotka sitten yhteiskunnassa näkyvät myöhemmässä vaiheessa. Tällä hetkellä todennäköisesti emme kasvata tasa-arvoisia kansalaisia, vaan asenteellisia kansalaisia.

------------------

1) Lepäämässä oleva ehdotus laiksi Suomen perustuslain 35 ja 90 §:n muuttamisesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi ja säädöksiksi

Tuulikki Ukkola /kok: Arvoisa puhemies! Ed. Ahde sanoi puheessaan, että kysymyksessä on historiallinen muutos eduskunnan työhön. Minä sanon, että kyseessä olisi historiallinen munaus eduskuntatyöhön. Kun kuuntelin ed. Ahteen puhetta, niin tämä tarkastusvaliokuntahan vie eduskunnan muilta valiokunnilta kaiken vallan. Se vie myös hallitukselta budjetin valmisteluvallan, se puuttuu hallituksen kehyspäätöksiin. Mitä varten meillä on erikoisvaliokuntia? Sitä varten, että ne tietävät parhaiten, ne perehtyvät asioihin parhaiten ja pystyvät sitä kautta myös valvomaan, miten niiden alaan liittyviä lakeja toteutetaan. Mikä ihmeen suuruudenhulluus tähän eduskuntaan on nyt iskenyt, että se viime kaudella hyväksyi tällaisen lain?

Minä olen pannut muutaman asian tänne ylös: Eduskunnan äänen pitää kuulua kehysvalmistelussa, hallituksen esitysten valmistelussa, budjetin valmisteluissa. Valtiovarainvaliokunnalta tämä tarkastusvaliokunta veisi kaiken vallan. Mitä varten sitä tarvitaan? Sitten sanotaan vielä, että tämän valiokunnan tehtävänä on taata tarvittavat resurssit kaikkien lakien toteuttamiseen. No, eikö se ole eduskunnan tehtävä, ja sitä varten meillä on erikoisvaliokunnat, jotka huomauttavat hallitusta, jos se ei toimi niin kuin eduskunta on aikanaan päättänyt?

Sitten toinen asia: Tarkastusvaliokunta on vastinpari tarkastusvirastolle. No, se on poliittinen päällystakki tarkastusvirastolle, ed. Ahteen puheenvuoro sen osoitti.

Sitten puheenvuoron lopuksi kuului, mikä on niin kuin tämän homman clou: tarkastusvaliokunta tarvitsee resurssit, että se voi matkustella pitkin maailmaa. Tämä eduskunta matkustelee riittävästi pitkin maailmaa, ei siihen nyt enää tarvita uutta valiokuntaa. Miksi 200 kansanedustajalta viedään valta muutamalle kansanedustajalle? Minä en hyväksy tätä lakia.

Mutta minä en esitä tämän hylkäämistä sen takia, että viime viikolla, kun tätä käsiteltiin perustuslakivaliokunnassa, olin silmäleikkauksessa. Minä en ole ollut tätä käsittelemässä, siksi kritisoin. Mutta tämä kuulemani mukaan on ollut niin tärkeä tälle valmistelijalle, joka on tätä ajanut kuin kissa kuumaa puuroa ... (Ed. Laitinen: Kuka hän on?) - Ed. Ahteelle tietenkin. - ... että eduskunta ei olisi päässyt viime kaudella lomalle, jos tätä ei olisi saatu valmiiksi. Perustuslakivaliokunta on nyt kuitenkin muuttanut lain alkuperäistä tavoitetta niin, että ei nyt joka asiassa hypitä erityisvaliokuntien tontille. Tämä valta on viety, mitä ed. Ahde halusi. (Ed. Laitinen: Onpas ed. Ahteella valtaa paljon!) Sitten on viety myös se, että Kela ei sentään tule tämän tarkastusvaliokunnan valvonnan piiriin. Minä kritisoin, ja minusta tämä on typerä laki ja typerä muutos eduskunnan työtapoihin, mutta koska tämän on hyväksynyt perustuslakivaliokunta, jonka jäsen olen, vaikka en ollut tekemässä päätöstä, ja jossa kuitenkin on hallituksella enemmistö, niin minä en tästä tee hylkäysesitystä, herra puhemies.

Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan toimintakertomus 2006
Lähetekeskustelu

Tuulikki Ukkola /kok: Arvoisa puhemies! Ensin aluksi kiitos ed. Zyskowiczille, että minun ei tarvitse tuoda esille nyt Venäjä-kriisiä ja Viron tapahtumia. Se on täällä nyt onneksi käsitelty.

Sen sijaan puutun Euroopan neuvoston perusarvoihin, jotka ovat ihmisoikeudet, oikeusvaltioperiaate ja demokratia.

Demokratian yksi elinehto ja aivan ehdoton elinehto on sananvapaus. Sananvapautta aion hieman käsitellä, miten se on toteutunut esimerkiksi Suomessa, joka pitää itseään Euroopan neuvoston mallimaana. Tosin Suomihan liittyi Euroopan neuvostoon viimeisenä niin sanottuna länsimaana 1989, sen jälkeen tuli Unkari. Sitten tulikin 1991 ja itäblokki murtui. Sen jälkeenhän näitä Euroopan neuvoston jäsenmaita on sitten tullut pilvin pimein. Toivottavasti Euroopan neuvosto jaksaa sitten seurata näitten maitten vapauskehitystä ja nimenomaan sananvapauden kehitystä.

Aivan aluksi haluan toimittajana ilmoittaa kuuluvani liberaaleihin fundamentalisteihin, joiden mielestä sananvapaus on luovuttamaton arvo, jonka puolesta on taisteltava. Sen puolesta taistelee myös EN, Euroopan neuvosto. Euroopan neuvostolla on ihmisoikeustuomioistuin, joka käsittelee muun muassa sananvapauden loukkauksia eri maissa, Suomessakin. Suomi ei suinkaan ole sananvapauden mallimaa, niin kuin me kuvittelemme olevamme. Suomestakin aika monta tuomiota, jotka Suomen oikeuslaitos on tuominnut sananvapauden loukkauksina, on mennyt Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimen käsiteltäväksi. Toivon, että sinne menisi muutama muu, koska minun mielestäni tällä hetkellä kaksi perusarvoa lyö tässä yhteiskunnassa ja oikeusjärjestelmässä hyvin pahasti ristiin. Toinen on yksityisyyden suoja ja toinen on sananvapaus, ja niillä molemmilla on perustuslain suoja. Siitä, kumpaa kussakin tapauksessa painotetaan, päättää aina tuomioistuin korkeinta oikeutta myöten. Mutta onko se tuomio sitten oikea, siitä toivottavasti jatkossa saadaan myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätökset.

Ehkä tähän kuitenkin on hyvä ottaa muutamia esimerkkejä sellaista tulkinnoista, joissa minun mielestäni sananvapauden rajoja on ainakin pitkitetty, venytetty, ellei sitten suorastaan loukattu. Testaajina ovat olleet pilakuvat ja Lordi. Ehkä kannattaa tähän Lordiinkin tässä vaiheessa puuttua, koska nyt on Euroviisujen finaali tulossa, kun Lordi voitti.

Kysymyshän on siitä, että vuosi sitten julkaistiin muistaakseni 7 päivää -lehdessä Putaansuun valokuva. Siitä nousi semmoinen meteli, että oksat pois, ja Internet täyttyi uhkailuista ja panetteluista. Kuitenkin voi kysyä, eikö vanha, aikanaan julkaistu kuva - sehän oli neljä vuotta vanha, joka julkaistiin Nytissä, tämä Putaansuun kuva - nauti sananvapauden suojaa. Herra Lordi oli nyt julkisuuden henkilö, ja totta kai voi kysyä, onko ihmisillä oikeus tietää, kuka on siellä hirviön sisällä. Mutta tämä on ollut ja mennyt, enkä enempää tähän puutu, paitsi että sanon vaan, että se oli yksi sellainen tapaus, joka minun mielestäni venytti näitä sananvapauden rajoja huonompaan suuntaan.

Toinen on pilakuvakiista, jota Journalismin kritiikin vuosikirja retosteli. Minusta tässä tapauksessa tehtiin kyllä karhunpalvelus sananvapaudelle. Tiedotustutkijat, joiden pitäisi nimenomaan puolustaa sanomisen oikeutta, asettuivat sille kannalle, että sananvapauden puolestapuhujat ovat ääriliberaaleja fundamentalisteja. Toisin sanoen meillä ei olisi oikeutta tuoda esille esimerkiksi Muhammedin kuvia, jotka on peitetty maskilla tai naamiolla. Tästähän tuli hirveä riita Oulussa. Siellä Kaltion päätoimittaja jouduttiin erottamaan, ja tämä samanlainen sensuurimentaliteetti jatkui sitten tässä Journalismin vuosikirjassa. Siihen ei näitä piirtäjän kuvia sitten loppujen lopuksi otettukaan. (Ed. Hurskainen: Siitähän on tullut päätös!) - Eihän tämä asia ole ollut oikeudessa.

Journalismin tutkimuksen ja opetuksen pitäisi sentään kunnioittaa demokratiaa ja sananvapautta. Minusta näin ei nyt tapahtunut. Minä olen hyvin hämmästynyt, että jälleen kerran Tampereen yliopisto osoittaa jonkinlaisia kummallisia sananvapauden tulkintoja, aivan kuten 70-luvulla ja aivan kuten 80-luvulla. Tämä sama henki elää edelleenkin siinä yliopiston opinahjossa.

Tämmöistä samaa pelkuruutta sananvapauden käytössä osoittaa sekin, että jokin aika sitten islamin tutkija jätti kirjoittamatta esipuheen Muhammedin elämäkertaan. Julkaisijahan aikoi aluksi painaa kanteen Muhammedin muotokuvan, mutta näin ei sitten tehty.

Toisin on toimittu Ranskassa. Ranskalaislehti voitti oikeudessa Muhammedin pilapiirroksista käydyn oikeudenkäynnin. Meillä itsesensuuri toimi niin hyvin, että näitä Muhammedin alkuperäisiä tanskalaisia kuvia ei edes julkaistu lehdissä. Olivatko ne sitten huonoja tai hyviä, sitä periaatteessahan suomalainen katsoja ei tiedä. Mutta onneksi meillä nyt kuitenkin jostakin ne saatiin, ja lähinnä ne saatiin Internetin kautta. Internet tässä tapauksessa käytti voimansa sananvapauden puolesta. Lordin tapauksessa se käytti voimansa sananvapautta vastaan.

Sananvapautta ei ole muualla kuin demokratioissa. Se täytyisi ymmärtää tässä talossa ja Suomessa. Jotta demokratia säilyy ja vahvistuu, sananvapautta on totta vieköön varjeltava. Siksi demokratian täytyy kestää sananvapauden ylilyönnitkin. Se on parempi vaihtoehto kuin sensuuri. Sananvapautta ei voida rajata vain laatulehdille, vaan se kuuluu kaikille, niin hyville, pahoille kuin huonoillekin. Tämä periaate, että se sananvapaus, joka jaetaan hyville, on toisenlainen sananvapaus kuin se, joka jaetaan huonoille lehdille, on minusta käsittämätön tulkinta, ja tätähän on viime aikoina tehty, niin poliitikot ovat sitä tehneet kuin tiedotustutkijatkin.

Voisi tietenkin ottaa pari muutakin esimerkkiä, joiden kohdalla ovat ammattitoimittajan kulmakarvat aikanaan viime vaalikaudella ja vähän aikaisemminkin nousseet ylös. Viime vaalikaudella kyllä ihmetytti, kun yksi huippupoliitikko esiintyi mediakriitikkona tavalla, ettei olisi kyllä voinut millään uskoa, että hän oli entinen toimittaja. (Ed. K. Kiljunen: Kuka hän oli?) - Saatte keksiä, kuka hän oli. (Ed. K. Kiljunen: Kertokaa! - Ed. Hurskainen: Läpinäkyvyyttä!) - No, totta kai te tiedätte sen, että se oli meidän pääministeri Vanhasemme.

Toinen asia, mikä on minusta ollut arveluttava, on se, että hän antaa ohjeita siitä, ilmoitetaanko, onko televisioluvat maksettu vai ei. Eikö sekin ole jokaisen yksityisasia? (Ed. Laukkanen: Tämähän on vanha juttu!) - Joo, mutta minä kertaankin vanhoja asioita tässä, koska sananvapaus on sen verran tärkeä asia, että siihen kannattaa puuttua.

Jos huippupoliitikot ja poliitikot vaativat sananvapauden ja keskustelun vähentämistä, niin minusta se on kyllä sananvapauden rajoittamista. Vaalien alla nimittäin on arvosteltu mediaa siitä, että se kysyy jatkuvasti turvallisuuspolitiikasta, vaikka se ei Suomen kansaa kiinnosta. No, nyt on nähty, että Suomen kansaa todella kiinnostaa turvallisuuspolitiikka.

Yksityisyyden suojan ja sananvapauden ristiriidat ehkä tulevat jossakin vaiheessa myös oikeudessa punnittavaksi. Se on hyvä asia, että tulee punnittavaksi. Toivottavasti osapuolilla on jatkossa rohkeutta ja myös rahaa viedä nämä ratkaisut, jos ne ovat sananvapauden kannalta kielteisiä, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen tutkittavaksi. Se näyttää olevan lähinnä ainut tuomioistuin tässä tapauksessa, johon minä toistaiseksi luotan.

1) Valtioneuvoston tiedonanto 19.4.2007 nimitetyn pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelmasta

Tuulikki Ukkola /kok: Arvoisa puhemies! Tämä on itse asiassa jo toinen kerta, kun tulen tämän keskustelun aikana tälle puhujakorokkeelle, mutta sain innoituksen eilisestä Kauko Sipposen juhlaseminaarista, jossa käsiteltiin suomalaisen demokratian monia puolia. Sen innoittamana päätin, että on pakko tulla sanomaan, miten hyvä asia suomalainen demokratia on, miten hyvä on, miten tärkeää on se, että tässä talossa ja tässä salissa oppositio arvostelee, tuo, esittää kritiikkiä ja tuo puutteita esille, mitä meidän hallitusohjelmassamme on. Minusta tämä on erinomaista keskustelua ollut tähän saakka, ja me hallituspuolueen puolelta olemme saaneet sitten vastata. Mitä se haittaa, vaikka sitä hallitusohjelmaa tässä salissa onkin luettu kuin piru raamattua. Tärkeintä on, että oppositio ja hallituspuolueet ovat saaneet keskustella.

Mutta sitten siihen asiaan, jonka vuoksi itse asiassa tulin tänne. Siellä seminaarissa esiintyi Evan toimitusjohtaja Sixten Korkman, jolta joku aika sitten ilmestyi kirja tai raportti Onko tupolla tulevaisuutta. Tässä puheessaan Korkman ei niinkään esitellyt sitä tupon tulevaisuutta, vaan hän toi esille sen hämmästyksensä, minkä hän huomasi Suomeen jälleen palatessaan, että kolmikanta on vallannut Suomen. Kolmikanta on tietyllä tavalla vienyt eduskunnalta sitä valtaa, mitä tällä talolla täytyy olla.

Kyllähän kolmikanta on tuottanut hyviä tuloksia samalla tavalla kuin tupokin on tuottanut hyviä tuloksia, mutta voi kysyä, onko se vienyt eduskunnalta, parlamentaariselta järjestelmältä, sen vallan, joka sillä meidän perustuslakimme mukaan on. Kysymys on vallasta, vallanjaosta, vastuusta ja vallankäytöstä. Voimmeko me suomalaisessa demokratiassa hyväksyä sitä, että siellä yksi tästä kolmikannasta, yksi osa, sanoo, sen puheenjohtaja sanoo lehtihaastattelussa, että meille kuuluu Suomessa kaikki paitsi ulkopolitiikka. Ja viimeisten eduskuntavaalien jälkeen on pakko todeta, että kyllä SAK:lle kuuluu se ulkopolitiikkakin, sen verran vaikuttavaa mainoskampanjaa ja politiikkaa siinä aikanaan pari vuotta sitten, vuosi sitten, harjoitettiin.

Kun nyt tupo on kriittisessä vaiheessa ja voi olla, että se ei ehkä toteudukaan, niin onko se menetys, onko se järkytys suomalaiselle demokratialle? Minun mielestäni se ei ole. Kyllä täällä tullaan toimeen liittokohtaisinkin ratkaisuin ja liittokohtaisten ratkaisujen avulla saadaan myös tämä naisten tasa-arvotupo tai sairaanhoitajien tasa-arvotupo myös toteutetuksi. Tupohan tässä on vaan tietynlaisena pelimerkkinä tai sanana, joka selventää, mistä on oikein kysymys. Voin myös sanoa sen, että tulopoliittinen järjestelmä ja kolmikanta on ehkä viime aikoina saanut samanlaisen aseman suomalaisessa yhteiskunnassa kuin 70-luvulla Yya ja Paasikiven-Kekkosen ulkopolitiikka. Me vannomme näitten nimiin, vaikka emme itse asiassa tiedä, mitä ne sisällään pitävät.

Voi kysyä, vastaako tulopoliittinen kokonaisratkaisu enää niihin globalisaation haasteisiin, joiden edessä suomalaiset työntekijät ja suomalaiset yritykset ovat. Kysymyshän ei ole siitä, että me voisimme enää säädellä jollakin yhteisellä ratkaisulla koko työelämää ja palkkakehitystä. Kun järjestelmä, kun talous iskee, se iskee yksityiseen yritykseen, ja eivät siinä auta työntekijöitten lakkoilut eivätkä mitkään muutkaan. Se yritys siirtyy sinne, minne se on siirtyäkseen, jossa se saa itselleen sellaisen aseman, että se pystyy tulemaan toimeen.

Tämä on raaka totuus, ja samalla tavalla kuin aikanaan Yya-sopimus ja puolueettomuuspolitiikka olivat tyhjiä sanoja, niin ehkä samalla tavalla myös tulopoliittinen järjestelmä tällä hetkellä on tyhjää täynnä. Tätä minä pelkään ja tätä minä epäilen.

Arvoisa puhemies! Hallituksen ohjelma, Vastuullinen, välittävä ja kannustava Suomi, on juuri sitä, jota Suomen kansa ja kansalaiset ovat odottaneet. Sen vuoksi kansalaiset äänestivät nämä hallituspuolueet valtaan. Lopultakin järjestelmäherrat eivät enää juhli, vaan ihminen on politiikan keskiössä. Sinivihreät puolueet ovat ymmärtäneet, ettei Suomi pärjää menneen maailman aatteilla ja menettelytavoilla, uhkailulla ja pelottelulla.

Kokoomuksen vaalivoitto ei sinänsä ollut ennenkuulumaton, onhan puolue sentään voittanut vaaleja ennenkin. Sen sijaan ennenkuulumatonta näissä vaaleissa oli se, että SDP:n vuosikymmenten ajan huolella rakentama hegemonia mureni. Puolue menetti sen aseman, jonka turvin se on voinut juoksuttaa kokoomusta ja keskustaa nurkasta nurkkaan ja valita kumppanikseen sen, joka kumartaa sen edessä nöyrimmin. SDP tukehtui omaan erinomaisuuteensa ja vallantäyteisyyteen, kuten puhemies Sauli Niinistö asian ilmaisi Kalevan haastattelussa.

Mitä uusi suunta sitten merkitsee? Hallitusohjelma antaa siihen vastauksen. Se tarjoaa vaihtoehdon korporaatioyhteiskunnalle. Sinivihreät uudistajat haluavat rakentaa tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa kansalainen kantaa oman vastuunsa ja yhteiskunta omansa. Uudistajilla ja boheemeilla porvareilla on sydän paikallaan, minä vakuutan sen. Ketään ei jätetä, ei vanhuksia, ei sairaita, ei naisia eikä lapsiperheitä. Heikoista ja syrjäytyneistä varmasti huolehditaan.

Hallitusohjelmassa työ ja työttömyys saavat uudenlaisen, toisenlaisen sisällön. Talouspolitiikan perussanoma on, että työttömyys voidaan nujertaa vain työllä. Hallituksen tavoite, 80 000-100 000 uutta työpaikkaa, on kunnianhimoinen, mutta se voidaan saavuttaa, ellei maailma keikahda taas nurin narin niin kuin 90-luvun alussa. Työttömyyden kovaa ydintä ei voida sulattaa eikä työn tekemistä kannustaa, jos emme samalla uudista rakenteita, ja niitä tässä hallitusohjelmassa nyt luvataan.

Työ on hallituksen talouspolitiikan punainen lanka. Ilman yrittäjiä ei ole työpaikkoja eikä työtä. Työtön kuristuu järjestelmiin, jotka holhoavat ja valvovat, mutta eivät kannusta saamaan työtä. Järjestelmät on rakennettu aikanaan täysaikaisen palkansaajan tarpeisiin. Osa-aikaiset pätkätyöläiset on unohdettu. Jos viikon pätkätyö vie tuet ja johtaa kuukauden parin kestävään rahattomuuteen, niin mieluummin sitä katselee Kauniita ja rohkeita kuin ottaa työtä vastaan.

Sosiaaliturvan perusremontti on aivan välttämätön. Kun Kelan pääjohtaja toi asian ensimmäistä kertaa esille, SDP tyrmäsi sen heti kuten globalisaatioraportinkin. Selvityksen jälkeen kannattaa avoimesti pohtia vaihtoehtoja. Vastikkeettomia tukia en kannata, mutta negatiivisen tuloveron kaltaista järjestelmää kannattaisi tutkia. Sehän kuitenkin edellyttää, että ihminen käy töissä eikä vain puuhastele anarkistiryhmissä. Joka tapauksessa tukia on yksinkertaistettava. Tukien saamisen edellytyksiä on oiottava niin, että päivänkin työ kannattaa.

Aiemmat hallitukset eivät juuri vaivanneet päätään vanhuksilla ja eläkeläisillä. Niinpä Suomen ikääntymiseen ei ole varauduttu lukuun ottamatta eläkeuudistusta ja sitä kuuluisaa taitettua indeksiä, jota eläkeläiset eivät anna koskaan anteeksi. Eläkerahastoissa on tällä hetkellä rahaa arviolta noin 110 miljardia euroa. Sen sijaan hoivaan ei ole varauduttu lainkaan, paitsi lupauksilla ylijäämäisistä budjeteista. Niinpä pidän erinomaisena asiana sitä, että hallitusohjelmassa luvataan selvittää hoivarahaston käyttöönottoa. Tätä olen yrittänyt ajaa Oulun kaupunkiin seniorirahaston nimellä. Toistaiseksi en ole onnistunut.

Vanhuksille ja eläkeläisille annetut lupaukset pääsääntöisesti toteutetaan hallitusohjelman mukaan. Kansaneläke nousee 20 eurolla. Eläkeläisten verotus alenee palkansaajien tasolle. Laitosvanhukset ja -vammaiset pääsevät omaistensa luokse, kun kotikuntalaki muuttuu. Tärkeää on kuitenkin löytää oikeudenmukainen tapa rahoittaa uudistus. Muutenhan kasvukeskuksien kuntien rasitus käy liian raskaaksi.

Yksinhuoltajien ja lapsiperheiden asema paranee, vaikka oppositio yrittää asian toiseksi vääntää. Mutta ennen kaikkea opiskelijat ovat hallitusohjelman voittajia. Opintoraha nousee 15 prosentilla ja vapaan tulon raja peräti 30 prosentilla, vaikka kokoomus lupasi vain 20 prosentin korotuksen.

Kirjaus tasa-arvotuposta hallitusohjelmaan on historiallinen. Sille on täällä salissa naureskeltu, mutta olisitte pistäneet oppositiossa aikananne paremmaksi silloin, kun olitte hallituksessa.

Herra puhemies! Ulkopolitiikkakin vapautuu kahleistaan. Enää ei Natoa eikä muita vaikeita asioita piilotella sanamagiaan. Presidentin osallistuminen EU:n huippukokouksiin jouduttaneen arvioimaan uudelleen. Muutenhan eduskunnalle päätöksistä vastuussa oleva ulkoministeri jäisi kolkuttelemaan suljettuja ovia. Se ei sovi parlamentaariseen demokratiaan. Pitää muistaa, että valtioneuvosto hyväksyy presidentin osallistumisen Eurooppa-neuvoston kokouksiin. Kysymys ei ole pelkästä yksipuolisesta ilmoituksesta.

Olen jättänyt viimeiseksi vaikeimman asian, joka itse asiassa ei oikeastaan kuulu tähän hallitusohjelmaan. 90-luvun alun tapahtumat, silloin kun olin eduskunnassa, löivät ikuisen trauman sieluuni. En koskaan unohda yleislakkouhkia, en sitä, että Viinasta ja Kanervaa esittäviä nukkeja hirtettiin toreilla, en sitä, että vasemmiston reuhaaminen eduskunnassa oli aivan mahdotonta. Kokemus oli untuvikkopoliitikolle niin järisyttävä, etten kuuna kullan valkeana luota ihalaisiin, en SAK:hon enkä yhteenkään siitä putiikista eduskuntaan tupsahtaneeseen poliitikkoon. Esko Ahon hallitus lyötiin lättänäksi vappupuheissa, vaikkei se ollut tehnyt yhtään ainoaa päätöstä. Jos nyt käynnistetään samanlainen meno, eduskunnan on pakko tehdä jotain. Muuten ei Suomi selviä tästä asiasta.

Arvoisa herra puhemies! Tämä ed. Lapintien lakialoite on minusta todella tärkeä ja todella merkittävä. Ainut puute tässä on, että tämä on perusteluiltaan tarkoituksenhakuinen, mutta ei se mitään. Tämä tulee perustuslakivaliokuntaan, ja siellä asiaa voidaan tarkastella, jos siltä tuntuu.

Pulmana on ihan oikein se, että vaalirahoitus on jokseenkin julkista, osittain julkista, mutta puoluerahoitus ei lainkaan julkista. Minkä vuoksi tämä lakialoite keskittyy vain pelkästään ehdokkaan vaalirahoituksen julkistamiseen ja ilmoittamiseen? Minkä vuoksi ei ole samassa yhteydessä haluttu tehdä semmoista lakialoitetta, joka putsaa tämän ongelman, mahdollisen korruption, täydellisesti myös puoluerahoituksessa? Se on ihan totta, että puolueiden ei tarvitse kertoa, mistä ne rahat saavat, mistä vasemmistoliitto saa rahat, mistä sosialidemokraattinen puolue saa rahat, mistä kokoomus saa rahat. Minusta on ihan oikein, että nämä tiedot kerrottaisiin.

Koko ajan tässä perusteluissa puututaan siihen, että yritykset antavat tukea, mutta niin antavat ammattiyhdistysliikkeetkin. Sitä me emme koskaan saa tietää, millä summalla ammattiyhdistykset ovat esimerkiksi ed. Lapintietä tukeneet tai jotakin muuta tänne tullutta ehdokasta.

Joskus vuonna 91, kun olin täällä, puhuttiin sellaisista ehdokkaista, jotka kyllä ay-liike panee kuriin uhkaamalla, että ei tule seuraavissa vaaleissa sitten rahaa, jos et äänestä näin ja näin. Tämähän on minusta sitä pahimmanlaatuista korruptiota. Tässä lakiesityksessä sanotaan, että äänestäjät eivät saa tietää, kenelle valituksi tulevat joutuvat kiitollisuudenvelkaan saamiensa tukien ja lahjoitusten vuoksi. Minä nyt kyllä haluaisin tietää, kuinka monta kansanedustajaa on täällä ay-liikkeen rahoilla. Minä voin esimerkiksi... (Ed. Rönni: Entäs yritysten antamilla rahoilla?)

Me kaikki tiedämme, että nämä rahat ja rahalahjoitukset ja nämä täytyy yksilöidä jossakin vaiheessa. Minun mielestäni aivan hyvin voitaisiin yksilöidä se, ovatko ne tulleet yksityisiltä ihmisiltä vai keneltä ne ovat tulleet. Minusta avoimuus täytyy olla tässäkin asiassa. Siinä mielessä tämä lakialoite on mielestäni ihan perusteltu, mutta tämä on aivan kertakaikkisen puutteellinen. Tämmöisenä tätä ei missään nimessä voi hyväksyä, vaan tähän täytyisi saada lisää tai tämä täytyisi jotenkin muuttaa. Elikkä minä kehotan, että ed. Lapintie tekee uuden aloitteen, jossa otetaan myös ne asiat, mistä minä olen huomauttanut, huomioon.

Siihenkin varmasti ed. Lapintie voi vastata, että esimerkiksi hän puuttuu näihin vaaliseminaareihin. Niitähän on pidetty. Isoja herroja on käynyt puhumassa myös sosialidemokraattien vaalitilaisuuksissa, eikä siinä mitään. Jokainen tietää ja näkee, että näin kerätään varoja kansanedustajan vaalityöhön.

Jos mennään asian toiseen puoleen, vaalityö on kyllä mennyt aivan älyttömän kalliiksi. Siinä on Ukkola saanut pulittaa omista rahoistaan melkoisen summan, ja kaikkien muidenkin osalta varmasti näin on, että omaa rahaa tähän on täytynyt panna. Minä uskon, että ainakaan kovin monen kansanedustajan tukena eivät yritykset tällä hetkellä ole. Sitä en tiedä, miten ne puolueisiin suhtautuvat.

Minulla on omakohtainen kokemus nyt viime vaaleista, että tukea ei kyllä tule sen takia, että yritykset eivät halua enää leimautua. Sitä paitsi kaupathan ajavat jo kauppakeskuksista taikka näitten kauppakeskusten ulkopuolellakin kampanjoivan kansanedustajan ulos, koska eivät halua leimautua. Sama se näkyy myös näissä tuissa. Eivät ne halua leimautua.

Minusta tämä 200 euroa, mikä tässä on esitetty, että sen yli menevät lahjoitukset, jos lahjoitusta kertyy 5 000 euroon saakka yhteensä, pitäisi ilmoittaa, on hieman liian pieni. On kuitenkin sellaisia ihmisiä, jotka haluavat antaa muutaman sata euroa enemmän, tai jos sitä tulee esimerkiksi näistä taulujen myynneistä, niin minusta se nyt ei sillä tavalla ole paha asia. Tärkeintä olisi, että näkisi, mistä lähteistä rahat tulevat. Ovatko ne taulujen myynti, ovatko ne seminaarit, mistä lähteistä nämä varat ovat tulleet. Minä toivoisin, että tämä järjestöpuoli joutuisi ilmoittamaan. Niin me saisimme tietää, keitä ne ovat tukeneet näissä vaaleissa, ketkä täällä olevat kansanedustajat ovat järjestöjen juoksupoikia, ay-liikkeen juoksupoikia. Minusta tämä olisi ensiarvoisen tärkeää. Olen valmis tukemaan tätä, jos tämä lakiesitys avaisi tämän solmun, mutta minäpä epäilen, että ei avaa.

Valtioneuvoston selonteko valtiontalouden tarkistetuista kehyksistä vuosille 2008-2011 Lähetekeskustelu

Valtioneuvoston selonteko valtiontalouden tarkistetuista kehyksistä vuosille 2008-2011
Lähetekeskustelu