Tuulikki Ukkola

Päiväkirja vuodelta 2006

Joulukuu Marraskuu Lokakuu Syyskuu Elokuu Heinäkuu
Kesäkuu Toukokuu Huhtikuu Maaliskuu Helmikuu

Vuosi 2008 | Vuosi 2007 | Vuosi 2006

Joulukuu

Torstai 21.12.2006

Sävelradiota ei enää ole

Eilen oli surun päivä. Sävelradio, meidän 60- ja 70-luvuilla nuoruutemme eläneiden radio päätti päivänsä. Enää ei ole kanavaa, joka soittaisi meille nuoruutemme rakkaita säveliä.

Sävelradiota ei enää ole. Demariprinsessan päätöksellä kanavalla alkaa aika uusi. Se on tarkoitettu kaupunkilaisille edelläkävijöille, nuorille jupeille ja kapakoissa kulkijoille.

Räminää ja rokkia ja nuorison idolien örinää tulee nyt joka tuutista. Me ikääntyneet ostamme i-podin ja lataamme sinne nuoruutemme sävelet.

Susanna Huovinen on 34-vuotias demari Jyväskylästä. Ei hän ymmärrä mitään muuta kuin oman ikäluokkansa arvot ja odotukset. Toivottavasti sikäläiset demarit suuttuvat sen verran, etteivät enää äänestä Huovista eduskuntaan. Nuoriahan demareissa ei juuri ole.

Jatkossa SDP:n on turha puhua vanhuksista, ikääntyneistä, vammaisista ja maalaisista. Ei puolue muista välitä kuin nuorista ja kauniista. Ministerit teoillaan näyttävät puolueen todellisen luonteen.

Pohjoinen on saanut kylmää kyytiä koko sen ajan kuin Huovinen on ollut liikenneministerinä. Rekkajonot Venäjän rajalla vain pahenevat. Huovinen ei ole saanut ministerinä aikaan yhtään mitään. Hän on vain pahentanut asioita.

Huovisen pätkätyökauden eduskunnassa toivoisi todella päättyvän maaliskuun vaaleihin. Nuorissakin on viisautta ja fiksuutta. Mutta ei liikenneministerissä.

--------------------------------

Sunnuntai 17.12.2006

Tänään oli Kalevan viikonvaihde-sivulla erinomainen haastattelu Erkki Tuomiojasta. Haastattelun hyvyys tai kehnous riippuu kahdesta asiasta, haastateltavasta ja haastattelijasta. Anja Harju oli tehnyt erinomaista työtä. Mutta myös Tuomioja on erinomainen haastateltava. Ei pölise turhia, vaan tiukkaa asiaa.

Päivän uutinen tietenkin oli Hesarin puolueiden kannatusgallup. SDP ja keskusta ovat tasoissa, kokoomus tulee kolmantena. Ei ihme, että Eero Heinäluoma on aivan paniikissa ja puhuu, mitä sylki suuhun tuo. Nyt hän ei enää kiroa Aamulehden ja Turun Sanomien haastattelussa vain Sauli Niinistön Nato-kantoja, vaan ryttää lyttyyn myös Paavo Lipposen tuoreimman Nato-mielipiteen.

Niinhän siinä kävi, että opetuslapsi kielsi opettajansa. Tosin se ei ole kovin vaikeaa, kun koskaan ei tiedä, mitä mieltä Mooses tänään on.

Pelko on SDP:ssä suuri. Heinäluoman imago on kolmen suuren johtajista huonoin. Heinäluoman johdolla SDP aikoo ratsastaa vaalikampanjassa Nato-vastaisuuden aallonharjalla. Vaalien jälkeen puolue sitten ottaa toisen kurssin. Ihan niin kuin viime vaaleissakin. Verojen korottajapuolueesta tulla tupsahti hallituksessa kokoomuksen veropolitiikan kannattaja.

Kuka järkevä äänestäjä enää uskoisi SDP:n ja Heinäluoman puheisiin? Ei kukaan. Puolue höyryää paniikissa kuin heikkopäinen.

Ja lopuksi tiedonanto. Koska päivitysjärjestelmää kolumneissa on muutettu niin, että osaan tehdä sen itse, muuttuu myös päiväkirjan sisältö. Jatkossa se tosiaan yrittää olla nimensä mukaisesti päiväkirja, jossa nopeasti kommentoidaan aamun/päivän/illan tapahtumia. Kolumneja kirjoitan kerran pari viikossa.

-------------------------

Lauantai 16.12.2006

Lehdistökatsaus

Eilen kirjoitin Paula Björkqvistin surman oikeudenkäynnin minimaalisesta uutisoinnissa Hesarissa ja Kalevassa.

Lauantaina Hesari paikkasi asian. Parisuhdeväkivaltaa koskeva selvitys on näyttävästi lehdessä. Sisäsivulla on laaja katsaus asiasta graafien kera. Lisäksi puututaan fiksulla tavalla Björkqvistien perhehelvettiin. Se on arkipäivää monessa perheessä. Media ei saisi ummistaa tältä asialta silmiään.

Aamutuimaan sain ähkyn, kun huomasin, että EU:n rutiinikokouksesta oli Kalevassa tekstiä ja kuvia puolitoista sivua.

Pääosassa Kalevan EU-uutisoinnissa oli presidentti Tarja Halosen haastattelu. Luin jutun tarkkaan. Haastattelussa ei kuitenkaan ollut yhtä ainoaa uutta asiaa.

Miksi Halonen ylipäätään oli huippukokouksessa? (Jokainen tiesi, ettei EU:n perustuslaki mihinkään etene.) Miksi Suomi ja Ruotsi ovat eri linjoilla niin Naton rauhankumppanuudesta kuin nopean toiminnan joukoistakin? Miksi Suomi epäonnistui viemään eteenpäin EU:n Venäjä-politiikkaa, vaikka juuri Suomen taitoihin ja yhteyksiin EU luotti? Miksi keskustelut Putinin kanssa auton takapenkillä eivät tuottaneet mitään tuloksia? Mitä siellä oikein keskusteltiin? Oliko autossa mukana eduskunnalle vastuussa olevaa ministeriä? Jos ei ollut, niin miksi ei? Miksi Venäjä simputtaa Suomea? Voiko myrkyttäjämaahan naapurina ylipäätään luottaa? Mitä mieltä Halonen on Paavo Lipposen jatkuvista Nato-pyörähdyksistä? Onko optio auki vai eikö ole? Miksi vasta nyt korostetaan EU:ta Suomen turvan takaajana, kun eduskuntakeskustelussa 1994 siihen asiaan ei saanut edes vihjaista?

Näihin kysymyksiin ei tullut vieläkään minkäänlaista selvyyttä. Halonen tosin ansaitsee kiitokset kriittisestä Venäjä-kannanotosta itsenäisyyspäivän tienoilla. Nytkin olisi odottanut, että hän kertoo muutakin kuin yleistä hyrinää.

Perjantain Helsingin Sanomissa arvioitiin Suomen EU-ministereiden onnistumista. Ykköspokaalin saa ulkoministeri Erkki Tuomioja.

Tosi on. Tuomioja osoitti tehtävässään sivistyneisyytensä ja diplomatian osaamista. Ulkoministerin kielitaito on loistava. Pääministeri taas on väritön ja varovainen, olipa kysymys EU:sta tai mistä muusta asiasta tahansa. Mauri Pekkarinen vetää pisteet kotiin kemikaalilain myötä. Virastokin saadaan lopulta Suomeen.

Kemikaalivirasto ei kuitenkaan korvaa elintarvikeviraston menetystä. Se olisi ollut Suomelle piste iin päälle, ovathan maataloustuotteemme Euroopan puhtaimpia. Matti Vanhanen yhdessä Halosen kanssa kuitenkin luovutti ensi töikseen tämän viraston Italialle. Nyt yritetään hehkuttaa kemikaalivirastoa kuin parastakin saavutusta.

Kun hallitus iloitsee 500 uudesta työpaikasta, suuri osa viraston työntekijöistä tulee todennäköisesti muualta. Veronsakin viraston tutkijat ilmeisesti maksavat Brysseliin.

Perjantai 15.12.2006

Lehdistökatsaus

Tämän viikon laatulehtiä (Helsingin Sanomat, Kaleva) lukiessa ensiksi masennuin. Ja sitten tulin vihaiseksi. Naista saa iskeä turpaan, heitellä pitkin seiniä, uhkailla, kiusata ja halventaa ja lopuksi tappaa 69 puukoniskulla. Laatulehdille se ei ole mikään uutinen.

Oli järkyttävää huomata, minkälaiseen hyssyttely-yhteiskuntaan poliittinen korrektius on johtanut. Oikeudenkäynti Paula Björkqvistin aviomiestä vastaan uutisoitiin molemmissa lehdissä vain kahden palstan uutisella. Teksti oli niin niukkaa, ettei lukija saanut minkäänlaista käsitystä siitä, minkälaisessa perhehelvetissä nuori surmattu äiti oli elänyt.

Ilman iltalehtiä en olisi tiennyt asiasta yhtään mitään. Kiitos näille "roskalehdille", joihin arvovaltainen Hesarin ja Kalevan lukija ei käsiään sotke.

Paulan omaiset nimenomaan vaativat julkista oikeudenkäyntiä, jotta totuus nuoren perheen elämästä tulisi julki eikä jäisi suljettujen ovien taakse. Näin huhuilta katkaistiin siivet.

Suomi on sellainen oikeusvaltio, jossa melkoinen osa oikeudenkäynneistä käydään suljetuin ovin. Oikeusvaltion periaatteita rikotaan turhan päiten, koska todistajia voidaan kuulla anonyymisti, jos vain halutaan. Lasten suojeluasiatkin pitäisi pääsääntöisesti käydä avoimesti. Eihän lastensuojeluviranomaisia kukaan muu valvo kuin julkisuus.

Sen sijaan meillä uhrien sijasta suojellaan syytettyjä. On käsittämätöntä, että tuomarit antavat syytettyjen olla salissa huppu silmillä. Jokaisen on kannettava tekonsa seuraukset. Suorastaan hullunkurista on, että Suomen tunnetuin julkkis Matti Nykänenkin saapuu oikeuteen huppu silmillä - ettei vain kukaan tunnistaisi.

Jestas sentään, mihin Suomen oikeuslaitos on menossa.

Toinenkin asia ottaa päästä. Julkisen sanan neuvoston päätöksille en ole antanut suurtakaan arvoa pitkään aikaan. Puheenjohtaja Kalevi Kivistö ei ole tehtäviensä tasalla, Hän ei puolusta sananvapautta, vaan kahlitsee sitä.

Tuorein esimerkki on Ylen tv-uutisten saama huomautus Porvoon kirkkopalon uutisoinnista, Kahden syytetyn kuvaa ei olisi saanut näyttää tv:ssä. Toisin sanoen: julkisesta oikeudenkäynnistä ei saa julkaista kuvaa.

En kerta kaikkiaan voi hyväksyä JSN:n päätöstä. Tämäkin päätös perustui yksityishenkilön kanteluun ("Ylen tehtävänä ei ole tyydyttää ihmisten tirkistelyntarvetta hyvää journalistista tapaa rikkomalla".)

Olen seurannut keskustelua lööpeistä ja tirkistelystä. Tirkistelyä kauhistelevat juuri ne ihmiset, jotka tirkistelevät ja lukevat salaa iltalehtiä. Nämä ihmiset tehtailevat valituksia kaiken maailman lautakuntiin.

Toiseksi: Kuka on määritellyt hyvän lehtimiestavan? Lehtimiehet itse, tietenkin. Kun maailma on muuttunut ahdasmielisemmäksi ja lehdet kuuntelevat kaiken maailman valittajia, on muutettu myös hyvää lehtimiestapaa.

Valittajien valtakunnassa on kuitenkin hyvä muistaa: Sen minkä ihminen on tehnyt, sen ihminen voi myös muuttaa.

JSN:n ohella saan itkukohtauksen tasaisin väliajoin tasa-arvovaltuutetun, vähemmistövaltuutetun ja kuluttajaviraston toiminnasta. Nämä instanssit pitävät yllä hurskastelua ja kiihottavat kansaa kauhisteluun.

Aikoinaan Panu-mainos kiellettiin, kun tytöllä oli liian runsaat ryntäät. Nyt kuluttajavirasto on keskeyttänyt Coca-Cola Zeron mainoskampanjan naista halventavana. En ole nähnyt mainosta, mutta mainosten kanssa hilluminen on vienyt kaiken uskon ao. virastoilta.

Tosin mainostajat saattavat olla viranomaisten ja kansalaisten kauhistelusta vain tyytyväisiä, nostavathan moraalituomiot mainoksen tehon ja myynnin moninkertaiseksi. Olen jo miettinyt sitäkin, että mainostoimistot tekevät tahallaan ärsyttäviä mainoksia. Tärkeintähän on myynti. Ja kiistatta kohu mainoksen ympärillä lisää myyntiä.

Olen myös sitä mieltä, että suomalaisia syrjitään omassa maassaan. Miksi meidän on alistuttava vähemmistövaltuutetun vaatimuksiin? Miksi suomalainen on aina syyllinen ja rasisti? Jos katsoo muualta tullutta silmiin, kuten suomalainen katsoo, saa jälkeensä kiroilutulvan ja syytökset rasismista. Kukahan tuollaisessa tapauksessa rasisti on?

Kannattaa myös hieman miettiä, kuka ylläpitää tuollaisia asenteita. Voisi väittää, että viranomaisten ohella myös hygieeniseksi puunattu media.

Muistellaanpa Kajaanin tapausta. Koko Suomen lehdistö huusi, että hyi, Kajaani on Suomen rasistisin kaupunki. Oikeudessa kuitenkin paljastui, että rähinän aiheuttivat maahanmuuttajat, eivät suomalaiset. Ja kaiken lisäksi tappelu käytiin kahvilan ulkopuolella, ei sisällä.

Sunnuntai 10.12.2006

Se rakkikoira älähtää, johon kalikka kalahtaa

Kun on muutaman päivän poissa Suomenmaasta, tapahtuu vaikka mitä. Itsenäisyysjuhlat jäivät livenä näkemättä. Onneksi on video.

Jo ulkomaille asti kiiri naurunsekaista tietoa siitä, kuinka SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman munasi itsensä ja puolueensa viilaamalla ja höyläämällä juhlien jatkoilla. Pakkohan se pätkä oli vilkaista. Ja totta tosiaan. Siellä rääkkäsi Jouni-boy epävireisellä nuotilla Jarkko Laineen sanoja.

Samoilla puolueensa munaamislinjalla kulki myös Backmanin kollega, keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli. Hän haukkui kokoomuksen "politiikan juorulehdeksi" ja kokoomuslaisen perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan Kimmo Sasin "puolueensa rakkikoiraksi".

Näin siksi, että Sasi uskalsi kysyä torstaina kyselytunnilla, pitääkö paikkansa, että pääministeri Matti Vanhasen ja kulttuuriministeri Tanja Saarelan avustajat olisivat painostaneet SanomaWSOY:tä erottamaan Ilta-Sanomien päätoimittajan Antti-Pekka Pietilä. Kalli vakuutti puolueensa verkkolehdessä, että kyseessä on perätön huhu, jonka pääministerin avustaja ja SanomaWSOY ovat monta kertaa kiistäneet.

Kyllä se niin on, että se rakkikoira älähtää, johon kalikka kalahtaa. En usko pätkääkään, että SanomaWSOY taipuisi minkään painostuksen edessä. Sen sijaan uskon pääministerin avustajasta Timo Laanisesta lähes mitä tahansa.

Turha on yrittää muuttaa musta valkoiseksi. Oikeudessa ei parane valehdella, se voi tulla kalliiksi. Jos Pietilä sanoo oikeudessa totuusvelvoitteen alaisena, että Tanja Saarelan ja pääministerin avustajat ovat painostaneet, niin uskottava se on.

Oikeudessa käsiteltiin erään keskustan kiihkeän kannattajan uhkausta tappaa Pietilä. Rikosjutussa vaitiolo ei ole mahdollista, vaan kuultavan asianomistajan on kerrottava tapaukseen liittyvistä asioista ja pysyttävä totuudessa.

Joten turha on Kallin räksyttää ja avustajien kiistää. Suomi on oikeusvaltio, jossa keskustan kiihkomieliset kannattajat ja ministereiden avustajat eivät sentään pysty painostamaan oikeuslaitosta.

Sinänsä lehtimiesten painostus ja uhkailu ei mikään kauhea uutinen ole. Sitä on tapahtunut iät ajat. Uutta ei myöskään ole se hurmahenkisyys, joka elähdyttää keskustan poliitikkoja ja intomielisimpiä kannattajia. Niin he ovat aina tehneet. Tosin jo luulin, että puolue olisi sivistynyt, mutta ei.

Päätoimittajia on ennenkin eronnut ja erotettu. Ei siinä mitään yllättävää ole. Jos sukset ovat menneet ristiin lehtiyhtiön hallituksen kanssa, päätoimittaja on lentänyt ulos kuin leppäkeihäs. Ja lentää vastakin, jos päätoimittajan työ ei tyydytä lehtiyhtiön hallitusta.

Tiistai 5.12.2006

Valehteleva pääministeri

Yleensä en kirjoita päiväkirjoissani henkilökohtaisista asioista. Nyt kuitenkin pitää tehdä poikkeus. Olen täyttänyt 63 vuotta ja jäänyt eläkkeelle 1.12.2006. Läksiäistilaisuus oli eilen. Joten: jos jotain valittamista on, niin enää ei kannata Kalevaa vaivata.

Pitäisiköhän panna Kalevaan maksettu ilmoitus, että asia tulisi selväksi.

Toinen asia. Jatkossa aion kommentoida myös journalismia ja lehtiä. Tähän saakka olen aihetta vältellyt, jotta ne eivät menisi Kalevan piikkiin.

------------------

Tämän aamun Helsingin Sanomissa Annamari Sipilä puuttuu kolumnissaan hyvin tärkeään asiaan, jota perinteiset poliittiset kommentaattorit ja päätoimittajat eivät ole vaivautuneet edes miettimään. Ehkä siksi, etteivät suhteet vaarannu.

Sipilä kysyy: "Mitä meidän tulee ajatella pääministeristä, joka päästelee valheita yksityiselämästään? Missä muussa hän valehtelee? Onko hyväksyttävää, että Suomen ja EU:n nokkamies tekaisee juttuja yksityiselämästään."

Pääministeri kertoi Ilta-Sanomille, että hän tapasi Susan Kurosen kauppakeskuksessa. Kuronen taas kertoi, että pääministeri löysi hänet netistä.

Sipilä kysyy, voiko Vanhaseen luottaa, kun puhutaan Suomen asioista. Kertooko hän totuuden, kun kysytään eurooppalaisista neuvotteluista.

Herran naissuhteet eivät voisi vähempää kiinnostaa. Mutta se kiinnostaa, valehteleeko pääministeri. Tällaisessa asiassa ei voi vedota siihen, että kyse on yksityiselämään kuuluvasta asiasta,

Nyt kaivataan vastauksia, Vanhanen. Muuten me ajattelemme: kerran valehtelija, aina valehtelija. Ja tällainen henkilö on totta vieköön sopimaton pääministeriksi.

Vanhanen on muka ollut tarkka yksityiselämästään. Hän on reuhannut ja ohjastanut muitakin poliitikkoja salaamaan asioitaan ja olemaan vastaamatta ikäviin kysymyksiin? Onko hän samalla yllyttänyt poliitikkoja valehtelemaan?.

Voikin hyvin kysyä, mitkä ovat pääministerin ja keskustan arvot. Onko valehtelu hyvinkin yleistä puolueen piirissä?

Rohkea kolumnisti ihmettelee, miksi pääministeriä ei ole pantu tilille valehtelusta. Minä odotan jännittyneenä, vaatiiko Timo Laaninen Annamari Sipilän erottamista Hesarin palveluksesta.

Pääministerin vanavedessä myös keskustaministereiden poliittiset avustajat ovat saaneet uudenlaiset menettelytavat. Jos jutut eivät miellytä, ei kun uhkailemaan erottamisella. Kannattajat taas pitävät huolen tappouhkauksista.

Tällaista se on nykyään tämä keskustan politiikka. Yritä tässä sitten puhua porvariyhteistyön puolesta. Ei tule mitään, ellei keskusta saa avarakatseisempaa puoluejohtajaa ja nykyaikaisempaa puoluesihteeriä. Jarmo Korhosen Sauli-ilmoitus oli yksinkertaisesti hölmö.

Perjantai 1.12.2006

Putinin Venäjä, demokratian kulissi

Suomen tohinalla käynnistämä EU-puheenjohtajuus on jumiutunut paikoilleen. Mitään oikeaa ja aitoa ei Suomi saa aikaiseksi. Turkin neuvottelut ovat jäissä. Venäjän ja EU:n sopimus jäi tekemättä. Venäjä käyttää energiaa valtapolitiikkansa välineenä, kun yksimielisyyttä ei kyetä EU:hun rakentamaan.

Miksi Suomen puheenjohtajuus lässähti? Valistunut arvaus voisi olla, ettei kukaan ota vakavasti sellaista EU-maata, jonka pääministeri ja ulkoministeri sanovat joka asiaan: EI, EI ja EI. Ja presidentti säestää vieressä.

Sen sijaan Venäjä ja Putin nostetaan jalustalle. Presidentti neuvottelee auton takapenkillä kahden kesken asioista, joista hallitus ja eduskunta ehkä jatkossa joutuvat vastaamaan.

Presidentti ei ole parlamentaarisessa vastuussa eduskunnalle. Onkin kertakaikkisen käsittämätöntä, ettei Halosen ja Putinin neuvotteluissa auton takapenkillä ollut mukana eduskunnalle vastuussa olevaa ministeriä. (Jos oli, niin anteeksi kauheasti koko lehdistön puolesta.)

Presidentin neuvotteluja ilman ministeriä on ihmetellyt Kalevassa myös valtiosääntöjuristi Antero Jyränki.

Saahan sitä ihmetellä. Halonen tekee mitä haluaa.

Putinin Venäjälla ei ole enää demokratiasta tietoakaan. Venäjän arvostelijoiden mukaan Kreml olisi vastuussa niin Politkovskajan kuin Litvinenkon murhista. Olipa niin tai näin, Putinin vihollisia kaatuu kuin kärpäsiä. Myrkky tappovälineenä on tullut takaisin.

-----

Naton huippukokous Riiassa osoitti, että entiset Neuvostoliiton alusmaat ovat onnistuneet katkomaan napanuoran orjuuttajaansa. Suomi sen sijaan roikkuu yhä Venäjän otteessa.

Nato-option sulkeminen oli Matti Vanhaselta sellainen teko, että hän varmasti sen vielä edestään löytää. Toivottavasti keskusta saa pian uuden nykyaikaisen pääministerin, joka kykenee katsomaan tulevaisuuteen eikä vain tuijottamaan Kekkosen perintöön.

Nato-kammo näkyy siinäkin, että Vanhanen sanoo EI myös Naton nopean toiminnan joukoille. Näin siitä huolimatta, että Suomi osallistuu ensi vuoden alussa EU:n nopean toiminnan joukkoihin yhdessä Nato-maiden kanssa. Operaatioissa turvaudutaan Naton kalustoon.

Sanottakoon vielä kerran, että EU ei anna turvatakuita. Nato antaa. EU-maana Suomella on suoranainen velvollisuus osallistua rauhanturvaamiseen. Natossa jokainen maa voi itse päättää, osallistuuko Naton operaatioihin vai ei. Irakissa ei ole ranskalaisia, ei saksalaisia eikä norjalaisia joukkoja. Joten tämän asian pitäisi olla selvää ilman, että asia pitää vääntää rautalangasta.

Nato antoi Suomelle ja Ruotsille pienoisen opetuksen. Mitään varmaa tiiviimmästä rauhankumppanuudesta ei ole. George Bush kävi kyllä Virossa kuuntelemassa Maamme-laulun, mutta viittasi kintaalla Suomelle ja Haloselle.

Alkuun

Marraskuu

Sunnuntai 12.11.2006

HARD DON EERO, HALLELUJAH

Pitkään aikaan ei ole muutamassa päivässä tapahtunut niin paljon kuin nyt. Vaalit ovat tosiaan tulossa.

Ensiksi Nato kiellettiin kolmesti ja syvälle haudattiin, ettei se pääse presidentin, Matti Vanhasen ja Eero Heinäluoman sielua runtelemaan, Yhdessä yössä muurattiin puolustuspoliittisen selonteon muurit.

Puhemies Paavo Lipponen taas joutui vääntämään Vanhaselle rautalangasta EU:n mallia, pääministeri kun on eksynyt Brysselin sokkeloihin eikä löydä EU:sta yhtään ydintä. Samalla tavalla Lipponen niisti Natolla Sauli Niinistön nokan presidenttikamppailussa.

Kyseessä oli sama mies, jonka Nato-myönteisyyttä kukaan ei uskalla edes epäillä.

Toisaalta sitä saa mitä tilaa. Natolla pelottelu on siirtänyt Nato-jäsenyyden Halosen jälkeiseen aikaan. Tämä tosin tiedettiin jo presidentinvaalien ratkaisuiltana.

-------------------

Toinen käänteentekevä tapahtuma osui Ouluun, jossa SAK:n poliittinen siipi piti kokoustaan. Matti Ahde oli völjännyt koko demarieliitin vauhdittamaan kampanjaansa.

Puoluevaltuustossa ei sanoja säästelty. Don Eero, tuo demarien demari, aurinkojen aurinko ja Veli Ponteva suorastaan suudeltiin kuoliaaksi. Tuollaista alamaisuutta saa vain, jos sitä vaatii. Jos sana ei kuulu hyvällä, niin sitten SAK:n ja ay-liittojen rahalla. Sillä tokenee kapinallisinkin ehdokas.

Vaikka Heinäluomaa ei oikein voi pitää huumorimiehenä ja sanataiturina, jotain sokea Reettakin löytää. Kun kaivoon katsoo, niin Näkkihän siellä odottaa.

Kuinkahan kauan Heinäluomalta kului aikaa, kun hän keksi Näkin, jolla kokoomus pelottelee yrittäjäparkoja. Näkki on sinänsä hyvä sana. Kyllä sille käyttöä löytyy.

-------------

Keskustelu kolmikannasta kävi viikolla tulikuumana. Onneksi. Lopultakin tyhmempikin ymmärtää, miten sairas järjestelmä kolmikanta on. Siitä on päästävä eroon. Koko neuvottelusysteemi on uusittava. Poliittinen järjestelmä ei voi iän kaiken kulkea muutaman työmarkkinajohtajan talutusnuorassa.

Neuvottelujärjestelmällä on paikkansa silloin, kun työnantaja- ja työntekijäjärjestöt käsittelevät työoloihin, palkkoihin ja työelämään liittyviä asioista. Ne eivät kuulu valtiolle. Jos lainsäädäntöä tarvitaan, työmarkkinajärjestöjä kuullaan, kuten muitakin yhteisöjä

Oli suorastaan järkyttävää kuulla ja lukea, kuinka yhden yrittäjän ehdokkuus kyseenalaistettiin. Me sentään asumme vapaassa maassa, jossa jokainen mies ja nainen sai jo sata vuotta sitten oikeuden äänestää ja asettua ehdokkaaksi.

Ihan tuntuu siltä kuin olisimme palanneet takaisin tsaarien aikaan. Ja ehkä me olemmekin.

Lauantai 4.11.2006

Vanhanen hävisi

Pääministeri Matti Vanhanen yritti varmasti ihan aidosti suitsia työmarkkinajärjestöjen valtaa. Hän epäonnistui. Hän hävisi erittäin tärkeän periaatteellisen kiistan korporaatioille ja niiden suosijoille, SDP:lle, Eero Heinäluomalle ja Tarja Filatoville.

Lyön vaikka vetoa siitä, että tälläkin kertaa ay-liikkeen ihalaiset uhkasivat hallitusta yleislakolla. Niin ne tekevät aina. Seuraavan eduskunnan onkin uusittava lakkolainsäädäntöä vastaamaan demokraattisen maan arvoja. Nyt meitä ei juuri banaanivaltioista erota.

Jos kiistassa on jotain hyvää, se osoittaa, kenen joukoissa puolueet ja poliitikot seisovat, ketkä tukevat demokratiaa, ketkä harvainvaltaa.

Kolmikanta ei saa olla kiveen hakattuja lakitauluja, joihin 200 kansanedustajan on suostuttava. Kansanedustajien tehtävänä on huolehtia kaikista ihmisistä. Kolmikanta on työryhmä, toimikunta, joka esittää ratkaisuja. Eduskunta ne hyväksyy, muuttaa ja hyväksyy tai hylkää.

Paavo Lipposen valtakaudella Suomeen kasvoi nomenklatuuri Neuvostoliiton malliin, ay-liikkeen ja demarien aatelisto, joka pitää itseään muita parempana ja uskoo, että se voi tehdä mitä haluaa. Tälle kehitykselle on pantava piste. Demokratia ja parlamentarismi on palautettava kunniaan.

Suomesta on kehittynyt lukuisten järjestelmien maa, joka suhtautuu ynseästi pieniin yrittäjiin. Olemme satsanneet työnantajajärjestöstä lähtien suuriin yrityksiin ja niiden hyvinvointiin. Seuraukset tiedetään jo. Nuoret eivät halua yrittäjiksi. Perheyritykset eivät saa jatkajia.

Mutta miten sitten suu pannaan, kun kansainvälistyneet yritykset päättävät maksaa veronsakin muualle kuin Suomeen? Elqotecin Antti Piippo ajatuksineen tuskin on yksin. Jos uhkaukset toteutetaan, Suomi taantuu.

Demokratian ja eduskunnan alennustila on korjattava. Se onnistuu, kun valtaan äänestetään ne puolueet, jotka tukevat yrittäjyyttä ja yritteliäisyyttä, muuttavat järjestelmiä ja kunnioittavat kansanvaltaa. Suomi taantuu, ellei se saa kokoomuksen ja keskustan varaan rakentuvaa hallitusta.

P.S. Kuinkahan paljon selkkauksen "onnellinen loppu" kasvatti SDP:n, demariehdokkaiden ja etenkin demariministereiden vaalikassaa? Tutkivalle journalismille olisi taas työsarkaa.

Alkuun

Lokakuu

Sunnuntai 29.10.2006

Varakkaat poliitikkoperheet ja kolmikanta

"Jos nyt tehtäisiin laulu varakkaimmista poliitikkoperheistä, se alkaisi nimillä Arajärvi, Halonen, Lipponen, Heinäluoma, Tuomioja..."

Näin lohkaisi Sauli Niinistö Suomen Kuvalehdessä. Ja oikeassa on. Ei peruskokoomuslaisissa ole raharikkaita. Osakemiljonäärit kuuluvat aivan toisiin puolueisiin. Kokoomuslaiset ovat Suomen työväkeä, joka ahertaa niska limassa, että SAK:n ihalaiset saavat voita leivän päälle.

Arvatkaa, jos ette tiedä, kenen ministerin aikana Fortumin Liliukselle laadittiin sellainen optio-ohjelma, että sitä kadehtisivat jo Venäjän raharikkaatkin. No tietenkin SDP:n ministerin ollessa kauppa- ja teollisuusministerinä.

Lipposen aikana ja tahdosta ay-liike sai sellaisen vallan, että se sanelee, mitä eduskunta saa päättää. Kun se sanoo, että kolmikanta, niin koko hallitus hyppii seinille. Eduskunta ei uskalla muuttaa pilkun paikkaakaan, hyvä jos uskaltaa viedä kolmikantalait prosessin läpi.

Kohta työmarkkinajärjestöt varmaan vaativat, että kolmikantalakeja ei tarvitse eduskunnan säätää ollenkaan, Ne tulevat voimaan Halosen ja Heinäluoman diktaatteina. Siitä vaan perustuslakivaliokunta töihin.

Kolmikanta on sellainen pyhä lehmä, joka on tehnyt eduskunnasta kumileimasimen. Pyhään veljeskuntaan kuuluu tietenkin Eero Heinäluoma, jonka SAK nosti eduskuntaan bulvaanikseen. SDP on hänelle vain astinlauta, käsikassara..

-------------------

Yhteistoimintalain uudistus on jämähtänyt pääministeriin. Vanhanen edellyttää muutoksia. Työmarkkinajärjestöjen teoriaherrat sanovat, että piiruakaan ei kolmikantasopimuksesta muuteta. Jos Vanhanen, keskusta ja RKP nyt antavat periksi, se tietää lopullista antautumista oligarkkien (SDP:n ja SAK:n rahavallan) ikeen alle. .

Hallitusta kolmikantaneuvotteluissa on edustanut työministeri. Toisin sanoen: SDP ja ay-liike ovat istuneet kahdella pallilla. Siinä on kolmikannan syvin olemus.

Jos tuloksena on, että Ihalainen uhkaa viidennen kerran yleislakolla, niin antaa uhata. Lain turvin Ihalainenkin saadaan aisoihin. Se siellä Hakaniemen bunkkerissa kannattaisi muistaa.

(Ihalainen uhkasi Esko Ahon hallitusta kolme kertaa yleislakolla ja Lipposen hallitusta kerran. Tämän jälkeen Lipposesta tuli nöyrä SAK:n lakeija.)

Toivottavasti vaalien jälkeen Suomeenkin saadaan demokraattisiin arvoihin nojaava kokoomuksen ja keskustan hallitus - Ruotsin mallin mukaisesti.. SDP:n rahakkaat herrat vähät välittävät työväestöstä ja pienyrittäjistä. He huolehtivat vain siitä, että liliuksille riittää miljoona miljoona miljoona ruusunpunaista optiota..

Lauantai 21.10.2006

Ministeri saa valehdella

Pääministeri Matti Vanhasesta on kehkeytynyt itserakas ja ylimielinen hidalgo, jolla ei riitä sisua myöntää, että tulipa tehdyksi virhe nettipäiväkirjassa. Lauantaiseurassa herramme jaksoi jankuttaa, että valehtelusta saa kysyä, jos on syytä epäillä.

Toimittajien on ilmeisesti hankittava poliisin koulutus, jotta uskaltavat suurvisiiriltä jotain kysyä.

Vanhanen selosti Lauantaiseurassa, miten juonikkaita toimittajat ovat. Auta armias jos joku ministeri olisi unohtanut jotain, saati valehtelisi, siitähän se vasta juttu alkaisi, ei siitä että joku homma olisi hoidettu hyvin.

Mitä me tästä opimme? Vaikka perustuslain 60. pykälän mukaan "ministerien on oltava rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia", heidän rehellisyyttään ei saa epäillä.

Toisin sanoen: ministeri saa valehdella, jos ei jää kiinni. Ja kiinni ei jää, kun ei saa kysellä. Ei auta kysellä, onko sotut ja verot remonttitöistä maksettu ja ovatko luvat kunnossa. Kysellä saa vasta, kun syytä epäillä -kynnys on ylittynyt.

Vanhasen mielestä toimittajien on kerrottava kansalle, että ministeri hoitaa hommansa. Toisaalta. Mitä ministerit toimittajilla tekisivätkään, kun on netti? Siellä voi kertoa sen ainoan oikean totuuden ihan omin sanoin, ilman välihälppäreitä.

Vanhanen puhuu koko ajan, että ministeri on samanlainen ihminen kuin kuka tahansa. EIKÄ OLE. Ministeri käyttää niin suurta valtaa ja holvaa veronmaksajien rahoja, että hänen on oltava parempi kuin me tavalliset ihmiset. Hänen on oltava rehellinen ja taitavaksi tunnettu.

Meillä on vaikka millä mitalla esimerkkejä ministereistä, jotka eivät ole olleet rehellisiä ja taitaviksi tunnettuja. Kauko Juhantalo koplasi omat ja valtion rahat yhteen. Hänet tuomittiin valtakunnanoikeudessa.

Vanhasen röyhkeys on jo ujuttautunut poliittiseen eliittiin. A-talkissa Ylen toimittaja paljasti, että poliitikot asettavat ehtoja ohjelmiin tulolle, vaativat kysymykset ja tiedon ohjelmien toimittajista ja osallistujista etukäteen. Jos ohjelmassa on mukana kipakka ja sanavalmis vastustaja tai toimittaja, tulo perutaan.

Seuraukset nähdään jo. Poliitikot antavat skuuppihaastatteluja maakuntalehdille maakuntamatkoillaan. Jutuista tarkistetaan pilkun paikatkin. Mielellään toki tullaan Lauantaiseuran kaltaisiin ohjelmiin, joissa poliitikon ei tarvitse pelätä tiukkoja kysymyksiä.

Sunnuntai 15.10.2006

Halonen on nyt luupin alla

Mennyt viikko on ollut monella tapaa merkittävä. Sananvapauden arvo on toivottavasti nyt ymmärretty myös tavallisen kansan keskuudessa. Anna Politkovskajan murhan jälkeen tuhannet osoittivat mieltä Venäjän suurlähetystön edustalla.

Vaikka koko valtamedia on putinilaisten kontrollissa, kaikki eivät ehkä osoittaneet mieltä sananvapauden puolesta, vaan Venäjää vastaan. Mielenosoituksen viesti oli, että Venäjän valtio ja Putinin hallinto ovat vastuussa murhista ja ihmisoikeuksien loukkauksista.

Suomen mediaa on syytä kehua jutuista, kommenteista ja arvioista. Nyt Venäjää ja Putinia arvosteltiin reippaasti.

Suomen puolesta asiaa kommentoivat pääministeri Matti Vanhanen ja ulkoministeri Erkki Tuomioja. Sen sijaan presidentti ei pitänyt kiirettä. Kommenttia lehdille ei annettu. Siitä piti lehdistöavustaja huolen.

Tarja Halonen ei lähettänyt julkista lausuntoa medialle. Hän kommentoi murhaa vasta maanantai-iltana radiossa, vaikka Politkovskaja oli ammuttu jo lauantaina. Hän ei lähettänyt surunvalitteluja Annan työnantajalle, Novaja Gazetalle.

Ilta-Sanomat listasikin tiistaina, että Halonen on arvostellut Yhdysvaltoja ihmisoikeuksien loukkauksista kuusi kertaa, Venäjää vain kahdesti. Ehkä toimittajien murhat eivät Halosen mielestä ole sellaisia tekoja, että niitä kannattaisi arvostella.

Halonen on ajanut itsensä nurkkaan. Aitona ihmisoikeuksien puolustajana häntä ei voi pitää. USA:n presidenttiin hänellä ei ole minkäänlaisia suhteita. Vaikka Halonen onkin hiplannut EU-kokouksissa Bushin kravattia, Valkoiseen taloon häntä ei ole kutsuttu. EU:n puolesta kantaa ottavat Matti Vanhanen ja Tuomioja. Mitä jää jäljelle? No ei ketään muuta kuin Putin.

Olisi hyvä tietää, onko presidentti edelleen samaa mieltä Venäjästä ja Putinista kuin viime syyskuussa Iltalehden haastattelussa?

Tuolloin hän sanoi: "Suomi ja Venäjä jakavat tällä hetkellä ideologisesti samat päämäärät: demokratian, ihmisoikeudet, oikeusvaltion ja hyvän hallinnon ja monta muutakin periaatetta....Minun mielestäni presidentti Vladimir Putinin hallinto Venäjällä on paljon parempi kuin mitä me joskus 15 vuotta sitten skenaarioissa epäiltiin että Venäjälle voisi tulla."

Kun Putin saapuu Suomeen tämän viikon lopussa, presidenttimme kannanottoja tarkkaillaan. Suomen kansa tuskin enää hyväksyy, että presidenttimme hyssyttelee.

Helsingin Sanomat julkaisi Sunnuntaisivuillaan jutun, jossa 18 suomalaista kirjoitti kirjeen Venäjän presidentille ja sanoi suorat sanat. Kukaan ei arkaillut tai piileskellyt sanojen takana. Jopa Jaakko Laakso, ent. stalinisti, arvosteli Putinia.

Putinin ohella kirjoittajat arvostelivat Suomen poliittista johtoa Venäjä-asioiden hyssyttelystä.

Jo oli aikakin.

Lauantai 14.10.2006

Onko Vanhasella jotain salattavaa?

Ei voi olla totta. Pääministeri Matti Vanhasen mielestä ministerien ei tarvitse kertoa julkisesti, ovatko he maksaneet kotitaloustöistä verottomasti tai onko heillä televisiolupaa. "Ministerilläkin saa olla inhimillisiä heikkouksia."

Toisin sanoen: ministeri saa tehdä vilunkia sen kuin ennättää, jos ei jää siitä kiinni. Tuskinpa mitään tapahtuisi, vaikka ministerit pitäisivät ulkomaalaistyttöjä laittomina kotiapulaisina.

Vanhasen kannanoton jälkeen meillä kaikilla on oikeus jättää televisiolupa maksamatta ja teettää kotitöitä pimeästi.

Perustuslain 60. pykälän mukaan "ministerien on oltava rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia". Eikö tämä määräys suorastaan velvoita ministeriä vastaamaan, kun ja jos häneltä kysytään?

Kun valtiovarainministeri Eero Heinäluomakin ilmoitti olevansa Vanhasen kanssa samaa mieltä, voi kohta kysellä koko hallituksen moraalin ja arvojen perään.

P.S.

Sunnuntaina pääministerin haastattelutunnilla Vanhanen ei antanut piiruakaan periksi. Media voisi nyt selvittää, miksi Vanhanen puolustaa salailua ja vaatii muitakin vaikenemaan.

Suomessa televisioluvan maksaneista annetaan tietoa vain viranomaisille. Toisin on Ruotsissa. Ruotsiin verrattuna olemme virallisten salaisuuksien luvattu maa.

Alkuun

Syyskuu

17.9.2006

Islam ja väkivalta

Maailma on nyrjähtänyt raiteiltaan. Muslimit kaikkialla maailmassa ovat sitä mieltä, että vain he ovat oikeassa, muu maailma väärässä. Muslimien tunteita ei saa loukata (vaikka he saavat loukata muiden tunteita). Muslimit katsovat, että heillä on oikeus määrätä, mitä Vatikaanissa, Euroopassa, Amerikassa, Tanskassa ja Suomessa saa sanoa, piirtää ja kirjoittaa.

Paavi Benedictus XVI:n pitämä teologinen luento on kiihdyttänyt muslimit kaikkialla maailmassa. Paavi lainasi puhuessaan Saksassa 1300-luvun keisaria, jonka mukaan profeetta Muhammed oli tuonut maailmaan pahoja ja julmia asioita, kuten käskyn levittää islamia miekalla.

Jotain järkyttävää on siinä, että paavin teologisesta mietiskelystä syntyy maailmanlaajuinen rähäkkä; kirkkoja vastaan hyökätään Länsirannalla, paavin henkeä uhataan ja mielenosoittajat nyrkkeineen täyttävät taas muslimimaiden kaupunkien kadut. Kuten pilapiirroskohun aikana.

Tulevan EU-maan Turkin pääministeri vaati anteeksipyyntöä "vastenmielisistä" kommenteista.

Paavilla on ollut vain harvoja puolustajia. Muu maailma pelkää väkivaltaisuuksia. Jos islam olisi väkivallaton ja rauhanomainen uskonto, tarvitsisiko eurooppalaisten pelätä terrori-iskuja?

Jokaisen kannattaisi tutustua Koraaniin ja päätellä itse. Internetissä löytyy islamista, Muhammedista, muslimien toimintatavoista, terrorismia ja Koraanista paljon tietoa. (Esim. www.islamopas.net).

Koraanin luvussa 4:91 sanotaan uskottomista: " ...Jos he kääntävät teille selkänsä, ottakaa heidät kiinni ja surmatkaa heidät, missä ikinä he kääntävät teille selkänsä, älkääkä ottako heitä ystäviksenne eikä auttajiksenne."

Äärimuslimit ovat hyvin suvaitsemattomia. Jos et ajattele ja tee niin kuin Muhammed ja Koraani määrää, olet vääräuskoinen. Senhän Eurooppakin jo tietää, että islam äärimuodossaan luo kasvualustan terrorismille.

Yhden asian paavin parjaus toivottavasti opettaa eurooppalaisille päättäjille. Turkkia ei missään nimessä saa ottaa EU:n jäseneksi. Suomen on käsiteltävä asia uudelleen ja otettava Turkin jäsenyyteen kielteinen kanta. Onhan tämä jo nähty. Lisää pelkoa Eurooppa ei kaipaa.

15.9.2006

Poliisi teki miehen työn

Asem-kokouksen yhteydessä suomalainen mellakkanuoriso näytti lepsuutensa. Eihän porukasta ole mihinkään. Stalinistit sentään osasivat tehtailla julkilausumia ja nuoleskella Neuvostoliittoa. Tänä päivänä anarkistit eivät saa hajalle edes yhtä ainoata ikkunaa saati, että osaisivat irrottaa katukiviä heittoaseiksi. Kyllä on suomalainen peruskoulu pahasti epäonnistunut.

Yhden asian mellakkanuoret sentään taitavat paremmin kuin edellinen vallankumoussukupolvi. He osaavat valittaa. Nyt itketään, kun poliisi esti hyvän mylläkän. Ja kyllä pelotti, kun poliisilla oli sellaiset varusteet, kilvet ja kaikki. Ihan tuli pissat housuun. Kyllä siitä on eduskunnan oikeusasiamiehelle valitettava. Ja kaikille muillekin valtuutetuille, joita Suomi on pullollaan.

Ihan vakavasti. Poliisi teki erinomaista työtä tyssätessään pikkuvallankumouksellisten aikeet. Sananvapaudesta on turha puhua, kun katunuorisolla ei ollut yhtä ainoaa banderollia, jossa olisi esitetty edes yksi ainoa kannanotto. Tarkoitus oli vain aiheuttaa säpinää. Ja se poliisin on laillisessa yhteyskunnassa estettävä.

Poliisin teot ja tekemättä jättämiset tietenkin tutkitaan. Valitettavasti olen menettänyt luottamukseni niin oikeuslaitokseen kuin eduskunnan oikeusasiamiehen toimiston harkintakykyyn.

Eduskunnan oikeusasiamiehen toimisto tekee lähes tulkoon perustuslain vastaisia ratkaisuja. Hiljattain apulaisoikeusasiamies päti, ettei seurakunnan lehtiä saa jakaa kaikkiin talouksiin. Mainoksia kyllä saa jakaa.

Sananvapaudesta toimisto ei siis ymmärrä mitään, vaikka mellakkakantelijat juuri siitä valittavat. Mellakoitsijoiden saartamisessa ei ollut kyse sananvapaudesta, vaan tuhon estämisestä.

Oikeuslaitos taas tulkitsee lakia miten sattuu. Porvoon kirkon polttaja sai tuomion, mutta kaksi muuta pääsivät kuin koira veräjästä. Oikeus katsoi, että julkisuus riittää rangaistukseksi. Eduskunta ei ole koskaan säätänyt, että julkisuus olisi otettava huomioon tuomiota määrättäessä. Tuomarit ovat keksineet asian ihan itse.

Olisi hyvä tietää, mitä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin sanoo suomalaisesta tuomioistuinkäytännöstä. Voisiko syyttäjä valittaa Strasbourgiin, että saataisiin tähänkin asiaan jokin selvyys.

KHO:ta taas on arvosteltu Natura-ratkaisuista. Kukaan ulkopuolinen ei kykene sanomaan, onko Suomessa tehty historian suurin vääryys vai ovatko päätökset lain mukaisia. Joka tapauksessa KHO on menettänyt Naturassa arvovaltaansa.

Tilanne on surkea, kun oikeuslaitokseen ja maan tärkeimpiin laillisuusvalvontaviranomaisiin ei voi luottaa. Edessä on anarkiaa ja mellakointia. Ja se kai on tarkoituskin.

6.9.2006

ONNEA, ONNEA, ONNEA....

Eduskunnan puhemies Paavo Lipponen kävi eilen Oulussa esitelmöimässä Snellman-seminaarissa, onhan J.V. Snellman Lipposelle sukua, kuten puoli Suomea.

Samassa yhteydessä eduskunnan puhemiehelle luovutettiin Oulu-mitali tunnustuksena toiminnastaan Oulun kaupungin, Oulun seudun ja koko Pohjois-Suomen hyvinvoinnin hyväksi. Mitalin myönsi Oulun kaupunginhallitus, minä mukaan lukien.

Lipponen on mitalinsa ansainnut. Hänen hallituksiensa aikana 1990-luvulla Oulusta lakkautettiin jonninjoutavat Pohjan Prikaati ja Oulun yliopistosta rakennustekniikan osasto.

Paljon onnea!

------------------

Maanantaina yliopistot viettivät avajaisiaan. Lapin yliopisto ja uusi rehtori Mauri Ylä-Kotola oli näkyvästi mediassa esillä. Jo ennen avajaisia valistuneet lukijat ovat tutustuneet hänen näkemyksiinsä yhden jos toisenkin lehden välityksellä. Haastatteluissa korostettuun asemaan nousi myös uuden rehtorin tyylikäs pukeutuminen.

Ainakin yhdessä haastattelussa Ylä-Kotola ryttäsi lyttyyn Oulun yliopiston haaveet aikaisempaa paremmasta yhteistyöstä. Ei onnistu. Lapin yliopisto luo ennemmin suhteita Ranskan yliopistoihin kuin vaivautuu yhteistyöhön Oulun yliopiston ja Lauri Lajusen kanssa

On se kumma, että kaksi pohjoista yliopistoa eivät kykene yhteistyöhön. Eivät ole kyenneet koskaan. Jo 15 vuotta sitten Oulun yliopiston rehtori valitti, kun yhteistyöstä ei tule mitään.

Ei siitä tosiaankaan tule mitään niin kauan kuin Esko Riepula vaikuttaa Rovaniemellä. Uusi rehtori on Riepulan hyväksymä valinta ja perintöprinssi. Lajunen tekee viisaasti, kun ei edes katso Rovaniemen suuntaan. Tulkoot toimeen omillaan.

Kun Lapista väki vähenee, siinä alkaa valtiovarainministeriönkin laskukone kysellä, onko nykymenossa mitään järkeä.

Jatkossa opetusministeriö pakottaa jääräpäät yhteistyöhön. Tai sitten jompikumpi saa panna pillit pussiin, kun siitä tulee toisen yliopiston filiaali.

Alkuun

Elokuu

25.8.2006

Kuin mäkäräisiä Lapin kesäyössä

Eero Heinäluoman esikoisesta on vieläkin pakko kirjoittaa. Samalla voi palata niihin veropopulisteihin, jotka pörräävät ministerin ympärillä on mäkäräiset Lapin kesäyössä.

Kireään verotukseen tai perintöverotukseen ei budjetti lupaa helpotuksia. Mutta jos sellaista uskaltaa vaatia, heti on mäkäräinen Lapin kesäyössä.

Tässä käy niin kuin edellisissäkin vaaleissa. Keskusta ja demarit haukkuvat kokoomuksen lyttyyn verolupauksista. Sitten hallitus keventää verotusta enemmän kuin kokoomus älysi edes pyytää.

Veronmaksajien keskusliiton selvityksen mukaan Suomessa verotetaan moniin muihin Euroopan maihin verrattuna kevyesti pieniä ja ankarasti suuria palkkoja. Marginaaliverotus on kireää jo pienehköillä palkoilla eli tulojen kasvaessa verot kasvavat nopeasti.

Marginaaliveron korkeus on yhä Suomen ykkösongelma. Mutta se ei hallitusta huoleta. Se on kuitenkin ongelma jo alemmissakin tuloluokissa, kun pienimpien tulojen verotusta on kevennetty.

Sen sijaan yritysten kitinät työnantajan sivukuluista ovat turhia. Ne ovat keskitasoa eli keskimäärin 24 prosenttia bruttopalkasta.

Veronmaksajien keskusliiton mukaan perintö- ja lahjaveron kevennykset eivät poista tilaisuutta tuloverojen kevennyksiin. Molemmat voitaisiin tehdä yhtä aikaa. Rahaa ainakin valtiolla on. Verotulojen arvioidaan kasvavan ensi vuonna 4-5 miljardia euroa arvioitua enemmän.

Mutta uskokaa huviksenne. Kateelliset demarit ovat sellaisia mäkäräisten tappajia, että he kuskaavat verotulot ennen Sveitsin pankkeihin kuin alentavat niillä marginaali- ja perintöveroja.

24.8.2006

Budjetin tekotapa häpäisee demokratian

Suomi sai sitten Eero Heinäluoman ensimmäisen budjettiesityksen. Tulos on niin Don Eeron näköinen, ettei lapsesta voi erehtyä. Ilman SAK:n ja muiden työmarkkinajärjestöjen isällistä apua budjetti tuskin olisi koskaan valmistunut

On jotain käsittämätöntä, että työmarkkinajärjestöt otetaan mukaan budjetintekoon. Se rikkoo niin räikeästi demokratian toimintaperiaatteita, että kohta kukaan ei viitsi äänestää, kun SAK kuitenkin määrää kaiken.

Häpeä Heinäluoma. Hävetkää demarit.

Yhtä käsittämätöntä on, että valtio ryhtyy maksamaan työnantajien puolesta muuttoavustusta työntekijöille. 700 euroa on niin iso raha, että sen jokainen ottaa, vaikka ei tarvitsisikaan.

Tähän saakka yritykset ovat maksaneet muuttokustannukset, jos ne rekrytoivat työntekijän muualta kuin kehä 3:n sisäpuolelta. Nyt eivät enää maksa. Eero on tullut yritysten tueksi, vaikka ne tuskin älysivät tällaista tukea edes pyytää.

Onko hullumpaa esitystä nähty!

Helsingin Sanomissa oli 22.8 eli tiistaina Heikki Räsäsen, VATT:n tutkimusjohtajan ja työvoimapoliittisen dosentin kirjoitus "Työn perässä muuttavat tuskin tarvitsevat uusia tukia".

Siinä tuotiin selkeästi esiin se, että työhallinnolla on jo nyt paljon mahdollisuuksia tukea liikkuvuutta.

Joko Heinäluoma ei ole lukenut kirjoitusta tai jos lukenut, ei ole ymmärtänyt. Mitään työvoimapolitiikan asiantuntijan mielipide ei kuitenkaan ole painanut.

Työministeri Tarja Filatovin uskoisi tietävän, että tukia liikkuvuuden edistämiseksi on aivan riittämiin. Mitään hän ei ole puhunut, vaan kumartanut syvään: kyllä don, kyllä Eero.

On siinä meillä ministerit. On siinä meillä hallitus.

23.8.2006

Naiset töihin ja lapset yhteiskunnalle

Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtajapaneelin sanoma oli selvääkin selvempi. Ei muuta kuin naiset töihin, lapset yhteiskunnan hoitoloihin ja hieman vanhempina koululaitoksen hoteisiin. Kasvatusvastuu ei enää kuulukaan perheelle, vaan yhteiskunnalle.

Tämä on tietenkin karrikoitu esitys paneelin naisten annista, mutta ei kuitenkaan kovin väärä. Kyllä naisjohtajat katsoivat, että lasten hoito kotona on este uralle. Parissa kolmessa vuodessa putoaa rattailta, jos ei pidä itseään ajan tasalla.

Ministeri Tuula Haatainen, demarien lahja Suomen naisille, huudahti jossain lehdessä, että isät kotiin. Olisi sanonut suoraan, että naikaa uranaiset lepsukka mies, joka hoitaa lapset, siivoaa kodin, laittaa ruuat ja silittää rouvan paitapuserot.

Mutta oli niitä uranaisia ennenkin. Miten silloin lapset hoidettiin, kun ei ollut tätä maailman parasta päivähoitoa? No soviteltiin töitä ja matkoja miehen kanssa. Kun toinen reissasi maailmalla viikon, toinen pysyi kotona. Ja päinvastoin. Mutta ilman kotiapua se ei olisi onnistunut.

Järjestelmä oli myös lasten kannalta edullinen. He eivät sairastelleet, heitä ei revitty vuoteesta kesken unien, ei luokiteltu heti vauvaikäisestä lähtien kiltteihin ja tuhmiin, sopeutuvaisiin ja sopeutumattomiin. Lapset saivat kasvaa yksilöiksi, rauhallisesti omaan tahtiin ilman, että joku oli aina selän takana hoputtamassa.

Syytän demareita ikuisesti siitä, että he kateuksissaan tuhosivat perheiden mahdollisuuden palkata kotiin lastenhoitaja. Tilalle tulivat päiväkodit ja keskustalle tärkeä kotihoidontuki. Kaiken kukkuraksi päivähoidosta tehtiin subjektiivinen oikeus.

Kotiapulaisen palkkaa ei saa vieläkään vähentää verotuksessa. Miksi perheiltä yhä evätään tämä vaihtoehto?

22.8.2006

Köyhyysloukkujen korjaus kallista

Suomen sosiaaliturvajärjestelmä on kuin paikkailtu tilkkutäkki, josta ei kukaan saa selvää. Demarien ja keskustan rakentama hyvinvointivaltio jakaa tukea kaikille. Tällaisessa järjestelmässä köyhät ja heikot kärsivät.

Jotain sosiaaliturvan älyttömyydestä kertoo se, että työtön maksaa veroa EU:n köyhyysrajan (750 euroa) alittavista tuloista. Viidesosan tuista nappaa verottaja taskuunsa.

Työttömän perusturvan on annettu rapautua. Ensisijainen tuki eli siis työmarkkinatuki on pienempi kuin viimesijainen tuki eli toimeentulotuki. Eikö Eeron hyvä hallitus voisi luopua työttömien veroista, kun veroja sataa valtion laariin ikkunoista ja ovista?

Toinenkin omituisuus työttömyyskorvauksessa on. Työmarkkinatuki on tarveharkintaista. Jos puoliso on töissä ja hänen tulonsa kohoavat, kutistuu samalla myös työmarkkinatuki.

Kun tukijärjestelmän on annettu rapautua ja vinoutua, sen korjaaminen tulee todella kalliiksi.

Kelan laskelmat työttömien perusturvan korjaamiseksi ovat hurjia. Peruspäivärahan korotus viidellä eurolla, perusvähennyksen korotus 3 000 euroon ja eläketulovähennyksen laajennus kaikkiin sosiaalietuuksiin maksaisi nettona 715 miljoonaa euroa.

Aivan näin suuriin satsauksiin ei taida valtiolla olla rahaa. Parempi vaihtoehto on tehdä kokonaisremontti. Kun kaikki tuet asetettaisiin samalle viivalle, kyettäisiin estämään köyhyysloukut ja päällekkäisyydet. Näin järjestelmästä saataisiin selkeä ja läpinäkyvä.

20.8.2006

Onko Oulussakin "elämäntapaintiaaneja"?

Jostain syystä olen viime aikoina löytänyt Uutispäivä Demarista kaikkein mielenkiintoisimmat jutut. Viime maanantaina Vantaan sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja Simo Pokki töräytti lehden etusivulla, että "elämäntapaintiaanit" töihin.

Ensiksi kuvittelin, että Erkki Pulliainen olisi taas kuskannut Pohjois-Suomen korpiin intiaaneja (kuten 90-luvun alussa) ja ne olisivat valuneet Vantaalle, jossa heitä patistellaan töihin.

Ei sentään. Kysymys oli 18-25 -vuotiaista nuorista, jotka elävät toimeentulotuella ja jonka maksun Pokki nyt haluaisi muuttaa vastikkeelliseksi. Vantaalla on alueita, missä kymmenen prosenttia nuorista on toimeentulotuella.

"Ne ovat karmaisevia lukuja, kun tiedetään, että tänä päivänä jokainen aktiivinen nuori saa työ- tai opiskelupaikan niin halutessaan." Pokin mukaan melkein mikä tahansa työ on parempi kuin se, ettei tee työtä lainkaan.

"Ei siitä tule mitään, että alle 18-25 -vuotiaat käyttävät aikaansa makaamalla kotona."

Nytkin iski itsesensuuri aivolohkoon, joten oli pakko käyttää sitaatteja. Tällaisista asioista puhuminen tai kirjoittaminen ei ole poliittisesti korrektia. Sallimmeko, että aikuiset nuoret vain makoilevat kotona tai osallistuvat taiteellisiin puuhasteluihin, jos kavereiden tapaamiselta ehtivät? Vai yritämmekö opettaa heidät elämään aikuisten yhteiskunnassa aikuisten pelisäännöin?

Jostain syystä en ole nähnyt arvovaltaisissa laatulehdissä juttuja, paljonko elämäntapaintiaaneja on esimerkiksi Oulussa, Helsingissä tai muissa suurissa kaupungeissa. Ja kuitenkin kyseessä on yhteiskunnallisesti hyvin tärkeä asia. Jostain syystä lehdet ovat vaienneet, vaikka tutkivalle journalismille olisi rutosti työsarkaa.

16.8.2006

Pitihän se arvata

Olin lähes sataprosenttisen varma, että Uutispäivä Demarin toimittaja Tiina Virtanen saa demarien sosiaalitantat jaloilleen. Virtanen näet esitti ilkeitä kysymyksiä Suomen turvapaikkapolitiikasta ja rikoksista tuomittujen ulkomaalaisten hyysäämisestä.

Tämän päivän lehdessä Tarja Kantola ja Risto Laakkonen rääkäisivät, kuinka toimittajan kirjoitus vahvistaa kielteisiä asenteita. Tosiasiassa Virtasen kirjoitus ei sisältänyt mitään sellaista, mitä kansa ei jo tietäisi (lue päiväkirjaote 9.8.). Sen sijaan hyssyttely ja salailu ja rikollisten paapominen vahvistavat kielteisiä asenteita. Ja Kantolan ja Laakkosen kirjoituksen kaltaiset kannanotot. Rehellisyys maan perii ulkomaalaispolitiikassakin.

Kerrottakoon, että Tarja Kantola on Suomen Pakolaisavun puheenjohtaja ja muistaakseni ulkoministerien Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja entinen avustaja. Laakkonen taas kansainvälisen siirtolaispolitiikan kehittämiskeskuksen edustaja Suomessa. Joten omalla asiassa oltiin. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.

Tiina Virtaselle vielä kerran kiitokset siviilirohkeudesta.

15.8.2006

Turvallisuusnarkomaanit

Sunnuntain Hesarissa oli herkullinen juttu. Siinä ruotsalaispsykiatri nauraa maamiehilleen. David Eberhardin mukaan kaikesta huolta pitävä kansankoti käyttäytyy kuin paniikkihäiriöinen ihminen.

"Viranomaisilla on taipumus kääriä meidät pumpuliin. Tukholmasta ei esimerkiksi löydy yhtään koulua, jonka pihalla saisi leikkiä lumisotaa."

Eberhardilta ilmestyy lähiaikoina ruotsalaista yhteiskuntaa ruoskiva kirja Turvallisuusnarkomaanien maassa. Saa nähdä, onko Ruotsi enää tuon jälkeen Eberhardille turvallinen maa.

Me Suomessa voimme naureskella ruotsalaisten hullutuksille. Mutta eiväthän asiat meillä ole yhtään paremmin. Onnettomuudet ja vaivat tuottavat tukun uusia suojelulakeja. Joskus on tullut mieleen, keksivätkö viranomaiset korjattavia vitsauksia vain turvatakseen itselleen työpaikat. Suojelu- ja muita valtuutettuja on tässä maassa vaikka ruotsalaisille jakaa.

Eberhardin mielestä terveiden ihmisten terapointi on mennyt ylettömyyksiin. Hänen ja monen muunkin mielestä kriisitilanteisiin joutuneiden pelastus- ja hoitohenkilöiden terapiakeskustelut ovat humpuukia. Pakkoneuroottinen yhteiskunta ei kuitenkaan voi niistä luopua.

Myöskään pakkoneuroottinen Suomi ei hevin luovu psykohumpuukista. Joskus tuntuu siltä, että puoli kansaa on neurootikkoja, joita toinen puoli terapoi. Normaalia surua ja tuskaa ei enää tunnisteta eikä siedetä. Toisenlaiset - hiljaiset, hitaat ja omissa oloissaan olevat - pumpataan täyteen pillereitä, etteivät he vain olisi häiriöksi ympäristölleen. Kansojen kodeissa vain sosiaalinen ihminen on ihminen.

------------------

Ruotsalaisilla on tapana tutkia itsestään selviä asioita, jotka he sitten julistavat vaarallisiksi. Ruotsalaistutkimuksiin ei kukaan enää luota. Mutta voi kauhistus: Suomi on kohta tässäkin asiassa pahempi kuin Ruotsi.

Viime viikolla radio rummutti yhtenä päivänä aamusta iltaan, kuinka jogurtti on ihmiselle yhtä vaarallista kuin tupakointi. Yritin seuraavana päivänä löytää lehdistä tarkempaa tietoa tutkimuksesta. En löytänyt. Jos uutinen on mennyt ohi silmien, niin anteeksi anteeksi jo etukäteen.

Tutkimus kiinnostaa monessakin mielessä. Miten Kaukaasiassa on vielä asukkaita elossa, kun he ovat syöneet jogurttia satoja vuosia? Miksi Kaukaasiassa monet elävät yli satavuotiaiksi, vaikka he ovat syöneet joka päivä myrkkyä?

Lopetin aikaa sitten tupakoinnin. Ei olisi kannattanut. Olisi pitänyt lopettaa jogurtin syönti. Olen näet tehnyt suuren synnin: olen syönyt jogurttia lähes joka päivä siitä lähtien, kun sitä ryhdyttiin Suomessa valmistamaan. Eli ainakin kolmekymmentä vuotta.

Tule apuun, hallitus. Julistakaa jogurtti ihmiselle vaaralliseksi aineeksi. Tehkää äkkiä laki, joka kieltää jogurtin syönnin. Ja tietenkin lisää poliiseja valvomaan, ettei kukaan vahingossakaan piilota jogurttipurkkia ostoskassin pohjalle.

P.S. Uskokaa huviksenne. Kohta meillä on tällainen kieltolaki.

13.8.2006

Rauhankulkue ja väkivalta

Britannian fundamentalistimuslimien rauhanprotestin tarkoituksena oli tappaa enemmän ihmisiä kuin 11.9.2001. Tuolloinhan New Yorkin symbolin WTC:n kaksoistornin tuhoaminen tappoi 3 000 ihmistä.

Meillä maahanmuuttajista koostuneet rauhanmarssit maanantaisin eivät sentään ole vaatineet ihmishenkiä, vaikka joukkio kävikin viime maanantaina Helsingin keskustassa vastamielenosoitusta pitäneen Suomi Jeesukselle -ryhmän kimppuun. Rauhanmarssijat heittelivät jeesuslaisia kananmunilla, kukkaruukuilla, tomaateilla ja julistekepeillä. (IS 8.8.)

Lehden mukaan tunnelma provosoitui räjähdyspisteeseen. Mielenosoittajat huusivat arabiaksi "kuolema Israelille" ja heiluttivat Hizbollahin lippuja.

Meidän muslimimme osoittivat kaikille suomalaisille, mitä he ovat miehiään. Heti tartutaan kättä pitempään, jos kaikki eivät ajattele niin kuin muslimit. Demokratiaa ja sananvapautta he eivät siedä. Senhän pilapiirroskohukin osoitti.

Hizbollahia moni pitää terroristijärjestönä, vaikka EU ei olekaan sitä niputtanut yhteen Hamasin kanssa. Miksikähän ei?

No, joka tapauksessa tapahtumia tutkitaan, sillä kahakasta on tehty rikosilmoitus, ilmeisesti useampiakin. Poliisin mukaan vastamielenosoitukselle ei ollut lupaa.

Yhden asian me suomalaiset tällä viikolla opimme. Tai ainakin minä opin. Suomessa asuvien muslimien joukko ei ole niin rauhantahtoista kuin he antavat ymmärtää ja suomalaiset hyssykät väittävät. Tosin tämä olisi pitänyt aavistaa jo Muhammed-piirroksista syntyneen kohun jälkeen.

Myös Suomen muslimit, kuten muslimit kaikkialla Euroopassa, varmasti tuntevat olonsa nyt epämiellyttäväksi. Heihin ei enää luoteta niin kuin ennen. Heidän joukossaan on suvaitsemattomia fundamentalisteja, jotka voivat suunnitella ja tehdä mitä tahansa.

Suomi voi Lähi-idästä käsin tuntua erinomaiselta paikalta pahojen tekojen suunnitteluun. Tämä on vapaa ja avoin maa, jossa ketään ei syyttä suotta kytätä. Täällä terroristikin saa kaikessa rauhassa tehdä suunnitelmia.

Onneksi asiat eivät ole näin. Suomalaiset eivät enää ole sinisilmäisiä. Viranomaiset ovat valppaina ja yhteistyötä kansainvälisten viranomaisten kanssa. Olemme osa keskinäistä verkostoa, niin hyvässä kuin pahassa.

11.8.2006

Kiitos. Nyt riitti...

Pakosta olen viettänyt pari viikkoa neljän seinän sisällä ja lukenut ja lukenut. Olen järkyttynyt lehtien yleisönosastoissa julkaistuista kirjoituksista, joissa vanhusten omaiset purkavat tuskaansa. Kun äiti tai isä jätetään lähes heitteille laitoksessa tai tainnutetaan mielialalääkkeillä zombieksi, niin onko se enää ihmisarvoista elämää? Koiraakin kohdellaan paremmin kuin ihmistä.

Suomi on vain nuorten, kauniiden ja lasten. Jotta lapsen mieli ei saastu lööpeistä, meillä on valtuutettu ja valtuutetun toimisto, joka tehtailee uusia suojelusäännöksiä. Vanhusten turvana ovat vain väsyneet omaiset.

Luin Osku Pajamäen kirjan ja olen hämmästynyt hänen kovista asenteistaan. Kysymyshän on silkasta ikärasismista. Tällä menolla yhteiskunta jakautuu.

Jotkut nuoret (ei tietenkään Pajamäki) ovat niin uusavuttomia, etteivät osaa keittää edes teevettä, kun sitä ei ole kotona opetettu. Koulussa opettajat sulkevat silmänsä, vaikka saavat oppilailta v-sanoja silmilleen. Eihän herranterttua uskalla ojentaa, kun äiskä ja iskä tekevät valituksen lääninhallitukseen. Ei tietenkään. Sitä yritetään olla niin kaveria, vaikka nuori tarvitsee rajat niin kotona kuin koulussa.

Mikä on tällaisen kasvatuksen tulos? Näille nuorille ei edes kesätyö kelpaa, ellei se ole taiteellista puuhastelua. Ei tule kuuloonkaan, että nämä nuoret menisivät marjametsään. Suomen marjat poimivat ahkerat thaimaalaiset, jotka tulevat tänne omalla kustannuksellaan.

Curling-vanhemmat ja -opettajat ovat tehneet karhunpalveluksen. He ovat tasoittaneet lastensa tien niin, että kun elämä alkaa aikuisena opettaa ja tulee pienikin vastoinkäyminen, sitä ei kestetä. Sorrutaan ja syrjäydytään elon tiellä.

Nuori sukupolvi on Pajamäen johdolla haukkunut suuren ikäluokan lyttyyn. Se on kuulemma ahne sukupolvi.

Vastaisku tulee aivan varmasti. Ilman suurta ikäluokkaa ja heidän uhrauksiaan ei olisi hyvinvointiyhteiskuntaa, joka rahoittaisi puuhastelua. Jokaisen olisi pakko tehdä työtä, vaikka sitten paskaduunia.

Nuori sukupolvi on rakentamassa sukupolvien vastakkainasettelua. Ellei jotain tehdä, 20-30 vuoden päästä ei tässä maassa ole rahaa vanhusten hoitoon. Sitä ennen on rakennettu nuorille ja kauniille sellainen avustus- ja tukiverkko, joka syö valtion verovarat.

Jotta tulevaisuuden vanhukset saisivat jonkinlaista hoivaa ja turvaa, on perustettava seniorirahasto, johon pakkosäästetään joka vuosi tietty osuus verotuloista.

Tämä esitykseni kaatui äänestyksessä kokoomuksen puoluekokouksessa. En kuitenkaan aio luopua siitä. Seniorirahastoa esitin kunnallisvaalikampanjassani ja se on takuulla esillä myös eduskuntavaalikampanjassani.

Keskustan kolmikymppiset puhuvat hoivarahastosta, joka tarkoittaa aivan samaa asiaa. Toivon hartaasti, että kokoomus ottaisi asian vakavasti.

Kun ja jos vaalien jälkeen on mahdollista muodostaa porvarihallitus, keskustan nuoret tuovat varmasti oman ideansa hallitusneuvotteluun. Sen sijaan SDP:n kanssa on rahastosta turha edes neuvotella. Siellä nuoret ovat kivikovia pajamäkiä.

9.8.2006

"Ilkeitä kysymyksiä"

Eilen - siis tiistaina 8.8. - SDP:n pää-äänenkannattajassa Uutispäivä Demarin eduskuntatoimittaja Tiina Virtanen esitti kolumnissaan "ilkeitä kysymyksiä", sellaisia joita olen aina halunnut esittää, mutta en ole koskaan uskaltanut. Olen näet suomettumisen ajan lapsi ja kärsin pahasta itsesensuurista.

Kun oma rohkeus ei riitä, lainaan nyt Tiina Virtasta, samalla kun lähetän hänelle kiitokset siviilirohkeudesta. Jostain syystä kolumnia ei luettu tiistaiaamun uutisohjelmissa eikä lainattu lehtien palstoille. (Jos on lainattu, niin pyydän jo tässä vaiheessa anteeksi.)

Kolumni lähtee liikkeelle epäonnisten ukrainalaisen marjanpoimijoiden ahdingosta. Ja pyörähtää sutjakkaasti Suomen turvapaikkapolitiikkaan. Virtanen ruotii kuukausia kestävää turvapaikkaprosessia, johon kuuluu ilmainen majoitus ja toimeentulotuki.

"Vaikka hakemukset ovat perusteettomia, prosessia voi valittamalla pitkittää sen verran, että ehtii tienata muutaman satasen... Perheelliset pääsevät parempiinkin hankkeisiin, sillä toimeentulotukea maksetaan myös lapsista."

Ja Tiina jatkaa: "Jos joku rohkenee näissä yhteyksissä lausua sanan "turvapaikkashoppailu", noin yhdettätoista vuotta opiskelevien nuorisopoliitikkojen järjestö laatii kiukkuisen kannanoton vaatien kyseisen kansalaisen erottamista, koska suomalaisten veronmaksajien rahoilla lorvehtiminen on kaikille kuuluva perusoikeus."

Omana vähemmän rohkeana mielipiteenä sanon, että ikiopiskelijoiden lisäksi kimppuun saattavat käydä syrjintävaltuutettu, ihmisoikeusoppineet ja tietenkin ne, jotka saavat elantonsa siitä, että turvapaikkaprosessi kestää ja kestää. He ovat pakolaisia avustavien järjestöjen asia- ja lakimiehiä, jotka protestoivat ja täyttävät lehtien yleisönosastot valitusvirsillään.

Mutta nyt takaisin Tiinaan. "On turha väittää, etteivät suomalaiset ymmärrä oikeiden pakolaisten hätää.... Mutta ymmärrys loppuu ennen pitkää, jos turvapaikkajärjestelmää käytetään loputtomasti väärin tai kun törkeistä väkivaltarikoksista tuomittuja ulkomaalaisia hyysätään täällä ja kauhistellaan, millaisiin oloihin poikaparat joutuvat."

Niinpä. Jos useisiin törkeisiin rikoksiin syyllistyneitä ei palauteta, järjestelmä menettää uskottavuutensa. Ulkomaalaisten on syytä ymmärtää, ettei täällä eletä kuin pellossa. Täällä ei raiskata naisia, ei tapeta eikä potkita mummoja kumoon ilman rangaistusta. Jos Suomen elämänmuoto ei kelpaa, täältä voi kaikessa rahassa lähteä. Tosin Suomi ei lähetä toimeentulotukirahaa perään - ei ainakaan vielä.

Meillä on omat lakimme ja omat arvomme, joita jokaisen on tässä maassa noudatettava. Ellei suomalainen niitä noudata, hän joutuu kiven sisään. Ulkomaalainen taas palautetaan kotimaahansa kärsimään rangaistusta.

Törkeisiin väkivaltarikoksiin tuomittujen ulkomaalaisten paapominen saa riittää. Ei muuta kuin ulos Suomesta.

8.8.2006

Avoimuus on Suomen päättäjille myrkkyä

Olin lentää takamuksilleni, kun luin päivän sähkeistä (HS), että ulkoministeri Erkki Tuomioja arvostelee kolumnissaan HBL:ssä EU:n ulkopoliittista päätöksentekoa vääränlaisesta avoimuudesta. Ulkoministeri murehtii, että Lähi-itää koskevien dokumenttien sisällöt ovat tunnin kuluessa tiedossa Tel Avivissa ja mahdollisesti myös Moskovassa ja Washingtonissa.

Suomalaispoliitikot eivät koskaan ole arvostaneet avoimuutta. Jo tokkiinsa ulkoministeriä pistelee vihaksi, kun EU ei taivu suomettuneen Suomen salailukulttuuriin. Tosin meidän kansalaisten mielestä EU:ta salailevampaa päätöksentekijää ei ole.

Tuomioja on pätevä ulkoministeri ja hoitanut hyvin myös Lähi-idän kriisiä. Tosin hänestä paistaa läpi vihamielinen asenne Israelia kohtaan. Tämä Tel Avivissa tasan tarkkaan tiedetään. Ymmärtämystä Israelin politiikkaa kohtaan ei ole juuri ollut.

EU ja Suomi EU:n puheenjohtajamaana on tehnyt virheen siinä, ettei Israelin kantoja ole kuultu etsittäessä kriisiin ratkaisua. Tai jos on kuultu, ei ole kuunneltu ja otettu huomioon. Ilman Israelia ei saada aikaan edes tulitaukoa sopimuksesta puhumattakaan. Sen jokainen peruskoulun käynytkin ymmärtää. Tiedä sitten näistä rikkiviisaista kirjanoppineista.

4.8.2006

Don Heinäluoma - Härski Hartikainen

Pitkän toimittajan urani aikana en ole tavannut yhtä härskiä valtiovarainministeriä kuin Don Heinäluoma. Kun valtio suorastaan kylpee verotuloissa, Heinäluoma lapioi suokuokalla rahaa vasemmiston vaalikampanjaan.

Vai mitä sanotte tästä. Yllättäen valtiovarainministeriön budjetin valmistumisen aikaan oikeusministeriön pääluokkaan ilmaantui miljoonan euron määräraha, jota ei kukaan ollut hoksannut edes pyytää. Sen turvin käynnistetään suurkaupunkien lähiöissä äänestysinnon kohottamiskampanja. Tosin oikeusministeriöllä ei ole harmainta aavistustakaan, mitä tehdään ja missä.

Heinäluoman imago on pohjamudissa, kun kansa ei tykkää omaan egoonsa tukehtuvasta valtiovarainministeristä. Jotain tarttis tehrä, jotta varmistettaisiin, että Heinäluoma voisi käynnistää hallitusneuvottelut. Tosin pääministeriys ei olisi varma sittenkään; keskusta ja kokoomushan voivat lyödä hynttyyt yhteen. Kuten toivottavasti tekevät.

Joka tapauksessa SDP tarvitsee jokaisen äänen saavuttaakseen suurimman puolueen aseman. Siksi lähiöiden nukkuvia äänestäjiä potkitaan nyt takamuksille. Jos he äänestävät, niin tuskinpa keskustaa tai kokoomusta. Kyllä äänet ropisevat vasemmiston, vihreiden ja perussuomalaisten laariin.

Lähiöissä nukutaan. Periaatteessa äänestämään herättely on paikallaan. Mutta pitääkö siihen käyttää valtion varoja? Eikö riitä, että ay-liike aukaisee vasemmistopuolueille rahahanat ja soppatykit joka ikisessä vaalissa, vaikka jäsenistön enemmistö onkin porvareita? Pitääkö vielä vasemmistopuolueille suoltaa ikiomaa puoluetukea valtion varoistakin?

Suurissa kaupungeissa demarit omistavat kivilinnoja, joita vuokraavat suurella rahalla raharikkaille. Kampanjarahaa on rutkasti enemmän kuin porvaripuolueilla. Tutkivalle journalismille olisi töitä, jos olisi tutkivia journalisteja.

Saako keskusta vaalirahaa maaseudun nukkujien herättelyyn? Entä kokoomus oman kannattajakuntansa aktivointiin? Keskustan kannatusalueelta revitään viimeisetkin ihmiset etelään, jotta he tulevaisuudessa kääntyisivät demareiden kannattajiksi.

Aluepolitiikkaa tässä tarvittaisiin, jotta koko maa voitaisiin pitää asuttuna. Mutta siihen ei valtiolta rahaa riitä.

Alkuun

Heinäkuu

31.7.2006 klo 17

Ilta-Sanomien Hannu Savolan jutussa "Aina ei ole sijaa majatalossa..." kerrottiin, kuinka kokoomuksen johto ei halunnut Sauli Niinistön paluuta eduskuntaan, hänhän olisi häirinnyt Jyrki Kataisen puheenjohtajakampanjaa.

Savolan lähteet ovat takuuvarmat. "Tässäkö on kokoomusjohdon kiitos miehelle, jonka johdolla puolue sai presidentinvaaleissa parhaan tuloksen sitten J.K.Paasikiven." Samaa kysyvät nyt monet muut.

Esimakua tulevasta Kalevan lukijat saivat jo Suvi Lindénin haastattelusta (20.6.2006), jossa hän paukautti, ettei Sauli Niinistön paikka ole eduskunnassa. Lindén ei ymmärrä, miksi Niinistön tulisi palata päivänpolitiikkaan.

Ei Niinistö olisi vienyt yhdeltäkään kokoomuksen potentiaalilta ministeriehdokkaalta pallia. Hän olisi päinvastoin tuonut lisää kansanedustajia, jotta niitä palleja tosiaan olisi tullut tarjolle. Mitä sitten tehdään, jos kansa ottaa nokkiinsa Niinistön kohtelun? Tuleeko sitten kaikille riittävästi ministerinpaikkoja?

Niinistölle olisi suonut samanlaisen arvokkaan kohtelun kuin Johannes Virolaiselle tai Paavo Lipposelle. He päättivät parlamentaarikon uran eduskunnan puhemiehenä. Jos Kataisesta olisi tullut pääministeri (kuten toivottavasti tulee), paikka varapuhemiehenä olisi ollut arvokas. Ei hän olisi häirinnyt kokoomuksen nuoria ja kauniita..

Olen todella pahoillani Niinistön puolesta. Hän antoi puolueellemme huikean nousukiidon. Kiitokseksi hän sai todeta, että kiittämättömyys on maailman palkka..

------------------

Niinistö on tietysti jo ikämies nuoriin ja kauniisiin parlamentaarikkoihin verrattuna. Ikärasismi tuskin on asioiden taustalla. Se vain tuli mieleen, kun Oulussa Keskiviikko-niminen lipare veivaa yhtä ja samaa pääkirjoitusta kuukaudesta toiseen.

SDP ja vihreät ovat vanhuudenheikkoja. Liisa Jaakonsaari, Matti Ahde ja Tuija Pohjola ovatbauringonlaskun tähtiä. Erkki Pulliainen on vanha. Kokoomuksen tila on surkea, kun salonkikelpoisten Suvi Lindénin ja Esko Kurvisen ohella ehdokkaina on sellaisia kauhistuksia ja puolueloikkareita kuin Lyly Rajala ja Tuulikki Ukkola, liberaalipuolueen lopettaja. Mitä painaa Rajalan menneisyys? Onko Ukkola jo liian iäkäs?

Vastauksena voisi kysyä, minkä ikäisenä se kepun suuri poika Urho Kekkonen päättikään presidenttipäivänsä. Minkä ikäisenä Johannes Virolainen jätti eduskunnan? Entä minkä ikäinen on rakastettu presidenttimme Tarja Halonen, jonka hallituskautta on jäljellä vielä lähes kuusi vuotta? Olen tasan tarkkaan 26 päivää Halosta vanhempi.

Keskustan päättäjät ovat mukavia ja asiallisia niin kuin muidenkin puolueiden luottamusmiehet. Mutta auta armias sitä sakkia, joka siipeilee herrojen takinliepeissä. Mutta ei valiteta. Kepun politrukit auttavat kokoomuksen Oulun vaalipiirissä rajuun vaalivoittoon.

31.7.2006

Demari on demari, vaikka voissa paistas

Ilta-Sanomien gallupin mukaan SDP:n puheenjohtajan Eero Heinäluoman imago on surkein kolmen suuren puolueen johtajasta. Kuva on niin yksyhteen Itse Valtiaiden Don Heinäluoman kanssa, että välillä demaritkin erehtyvät puhuttelemaan johtajaansa doniksi.

Mutta kyllä demari aina keinot keksii. Kun SAK:n etäispääte politiikassa on samalla myös valtion rahakirstun vartija, ei kun menoksi. Veroja tulee ovista ja ikkunoista, joten kyllä rahaa riittää mukavasti vaalibudjettiin.

Tuskinpa muille kuin pesunkestävälle demaripomolle olisi edes välähtänyt mielenkään, että valtion varoilla voi ostaa ääniä demareille. Saat heti 500 euroa muuttoavustusta, jos lähdet kotikunnastasi demarien valtakuntaan ja käännyt sitten aikaa myöten SDP:n äänestäjäksi.

Kyllä demari on demari, vaikka voissa paistas. Avustusta pitäisi maksaa toisinpäin. Kohta Suomesta ei ole muuta jäljellä kuin Uusimaa ja pieni pala Kymeessä ja Pohjanlahden rantamilla.

Suomen politiikka on joskus aivan pähkähullua. 70-luvulla maksettiin köyhän kunnan köyhälle pienviljelijälle rahaa siitä, kun tappoi ainokaisen lehmänsä ja pani peltotilkkunsa pakettiin. Silloinkin vaalikarja muutti demarien valtakuntaan joko Suomeen tai Ruotsiin.

-----------------

MTV ja eduskunta löivät hynttyyt yhteen ja järjestivät politiikan oppitunnin Porin Jazzin seassa. Näin saattoi eduskunnan puhemieskin loistaa arvovieraiden joukossa. EU-puheenjohtajuuden hoito kun kuuluu hallitukselle, ei eduskunnalle eikä presidentille.

Mutta se oli liikaa, että puolueiden puheenjohtajat alkoivat viisastella politiikasta kesähelteellä. Yksi asia kuitenkin pisti silmään. Kokoomuksen Jyrki Katainen oli kadottanut terävyytensä ja mielisteli Heinäluomaa niin että pahaa teki. Heinäluoma onnistui tuikkaamaan muutaman myrkkynuolen Kataisen rinnuksiin, mutta vastaiskua ei tullutkaan.

Kyllä asia on niin, ettei vaaleja kiltteydellä voiteta. Sudet tulevat ja syövät lauhkeat lampaat. Edellisissä vaaleissa SDP ja keskusta ottelivat niin, että salamat sinkoilivat ja raplingit rapisivat studion seinistä. Kokoomuksen on etsittävä demarien ja don Eeron heikot kohdat. Ja iskettävä niihin ja lujaa.

Muutaman heikon kohdan voisi kainosti esittää: aluepolitiikan ja verotuksen. Kuntauudistus ei saa merkitä sitä, että ihmiset rahalla houkutellaan etelään. Kohta käy kuin tehtaille; ihmiset muuttavat muille maille, jossa on pienempi tuloverotus eikä perintöveroja lainkaan.

Joten hyvät herrat. Hymykampanja hiiteen ja mietintämyssy päähän.

12.7.2006

Oulussa osataan

Kerran lupasin pyhästi, etten kirjoittaisi nettisivuilleni Oulun asioista. Nyt on pakko niellä pyhät lupaukset, sen verran on kippo kiukusta täyttynyt.

Meidän kaupunkimme mottohan on: Oulussa osataan. Niin osataan - möhliä.

Ensiksi: olimme niin innoissamme kulttuurikaupunkihankkeesta, ettei kukaan uskaltanut kysyä, sisältääkö hakemus muuta kuin kauniita sanoja jonossa, onko siinä jotain ennenkuulumatonta. Kun viralliset tarkastajat totesivat sen B-tason tekeleeksi, loukkaannuimme. Hui, kuinka meitä kohdellaan.

Hakemus olisi pitänyt luetuttaa alakoululaisilla, joita euforia ei ole koskettanut. Ehkä he olisivat sanoneet totuuden: mutta eihän keisarilla ole vaatteita.

Toinen skandaali on muhimassa taidemuseossa. Nykyisen pytingin peruskorjaus maksaa maltaita, noin kolme miljoonaa euroa.

Siksi omana yksityisenä ja henkilökohtaisena kantanani esitän, että Vänmannin saarelle rakennetaan 22-kerroksinen tornitalo, jonka 2-3 alinta kerrosta tehdään niin laajaksi, että sinne voidaan istuttaa taidemuseo, kulttuuritalo, näyttelytilat eli kaikki ne toiminnat, joiden perään nyt itketään. Rahat tornitaloon saadaan, kun loput kerrokset myydään raharikkaille asunnoiksi.

Siinä sitten nököttäisi meren rannalla kolme taidelaitosta rinta rinnan: teatteri, taidemuseo/kulttuuritalo ja kirjasto. Eikö olisi somaa...

Tosin raharikkaita ei kohta Oulussa ole. Tai jos on, he eivät sijoita rahojaan Ouluun, vaan vievät ne muualle. Oulun torikin saa säilyttää nykyisen ilmeensä hätäisten ja humalaisten kusipuskana. Ei tule Tarkastamoa, ei. Ja se on kaupunginhallituksen syy. Eli myös minä olen syyllinen.

Kaikkea sitä pääsee Oulussa tapahtumaan. Mutta emmehän me yrittäjiä ja heidän rahojaan tarvitse. Meillä menee muutenkin hyvin. Viime vuonnakin tuli rahaa kaupungin kirstuun niin, ettei tässä kohta kakalle taivu.

Kolmas tai oikeammin neljäs skandaali on Oulujoen osayleiskaava ja maapolitiikka. Siinä eivät yksityisen ihmisen maat ja omistukset mitään paina. Tie linjataan vaikka varaston halki, kun virkamies niin päättää. Tontteja ei maanomistajille anneta. Ei tietenkään, kun kaupunki vie itselleen kaikki maat, ellei hyvällä niin sitten pahalla ja pakkolunastuksella.

Kyllä Oulussa osataan. Sen olen totta vieköön huomannut.

Alkuun

Kesäkuu

18.6.2006

Usko oikeuslaitokseen horjuu

Suomi on oikeusvaltio. Tästä huolimatta oikeusjärjestelmässämme on mätää. Suuretkin konnat pääsevät pälkähästä, kun rikos vanhenee. He pysyvät piilossa niin, ettei heitä saada oikeuteen vastamaan teoistaan. Tuomarit ja lautamiehet, todistajat ja toiset asianosaiset kuluttavat aikaansa ja valtion varoja ihan turhan tähden.

Tällaiseen riesaan on olemassa ratkaisu. Jos joku aivan ilmiselvästi välttelee oikeutta, hänet pitäisi tuomita poissaolevana niiden tietojen perusteella, joita oikeudella jutusta on. Totta kai tämä olisi kova ratkaisu ja vastoin oikeusvaltion periaatteita. Mutta niin on sekin, että konnat kauas karkaavat.

Sitäkin olen ihmetellyt, miksi edes ehdottomista tuomioista ei kerrota julkisuudessa, elleivät ne ole vuoden parin pituisia? Miksi media suojelee rikollisia? Laki ei estä nimen ja tuomion kertomista, jos oikeudenkäynti on julkinen. Ja tämähän on yksi oikeusvaltion perusperiaate.

Tosin trendinä näyttää olevan, että mahdollisimman moni oikeusjuttu käsitellään suljettujen ovien takana, pimennossa. Se kuvastaa oikein hyvin suomalaisen oikeusvaltion luonnetta.

.-----------

Tätä paljon vakavampi asia on se, että eduskunnan oikeusasiamiehen toimisto tekee lähes tulkoon perustuslain vastaisia ratkaisuja. Hiljattain apulaisoikeusasiamies päätti, ettei Vantaalla saa jakaa seurakunnan lehteä kaikkiin talouksiin. Mainoksia kyllä saa jakaa.

Jokainen voi kieltää ilmaisjakelulehtien tulon kotiinsa. Apulaisoikeusasiamiehen mielestä on kohtuutonta, että uskonnollisesta lehdestä pääsisi eroon vain kieltämällä kaikki ilmaislehdet.

Voi hyvänen aika sentään. Jos kristinusko on ateistille tai muslimille tai muiden uskontojen edustajille noin hankala asia, lehden voi panna heti roskiin. Ja jos pelkää saastuvansa, lehteen voi tarttua hanskat käsissä. Näin mieli ja iho säästyvät sairastumiselta.

Apulaisoikeusasiamiehen uskoisi tietävän, että sananvapaus nauttii perustuslain suojaa. Niin tekee ihmisten uskonnollinen vakaumuskin. Sananvapauden rajoitukset on kuitenkin perusteltava erittäin tarkasti - muuten tulee lähtö Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Riitta-Leena Paunion aikana oikeusasiamiehen toimistosta on tullut kummallisia päätöksiä. Ne yleensä koskevat sosiaaliturvaa ja subjektiivisia oikeuksia. Nyt kyllä tuli sellainen päätös, että sen mukana meni viimeinenkin luottamus.

-----------------

Ihmiset sitten jaksavat valittaa. Se näyttää olevan suomalaisten kansanhuvi. Mainokset ovat alituinen valituskohde, tv-ohjelmien väkivalta toinen ja "minulle heti ilmainen palvelu" kolmas.

Yleensä elämässä on niin, että sitä saa mitä tilaa. Kun pääkaupunkiseudulla eräs äiti teki kantelun siitä, että lapsikullalta peritään viisi euroa luokkaretkestä, niin johan alkoi tapahtua. Aina opetusministeriä myöten ilmoitettiin, että niin ei sitten saa tehdä. Kaikkien on päästävä ilmaiseksi luokkaretkiin ja leirikouluun. Jos euroja peritään, sen tulee olla vapaaehtoista.

Mikään ei tietenkään ole ilmaista. Nyt kunnat kustantavat luokkaretket ja leirikoulut. Vai kustantavatko sittenkään? Epäillä sopii, että valitukseen loppuivat luokkaretket ainakin köyhissä kunnissa.

Kannattaisi miettiä kaksi kertaa, kun ryhtyy valittamaan. Nyt kalikka kalahti omaan ja koko koululaitoksen nilkkaan. Mutta valittajalla varmaan on hyvä mieli....

4.6.2006

Kuka puolustaa journalismia?

Lordin kuvakiista on rauhoittunut, mutta jäljet pelottavat. Journalismin itsenäisyys ja sananvapaus ovat vaarassa. Muutama sata netissä vakituisesti riehuvaa kykenee puristamaan median ahtaalle.

Jos tavallinen netissä seilaava ajautuu joukkohysterian valtaan ja vihainen palaute alkaa kanavoitua tilausten peruutuksina, siinä nöyrtyy vahvakin media. Ellei se ota itseään niskasta kiinni ja pane pistettä painostukselle. Kovin monella medialla ei tällaiseen voimannäyttöön ole rahkeita.

Muhammedin kuvakiistan aikana ihmettelin, miksi toimittajat ovat hiljaa. Miksi he eivät puolusta tiukasti sananvapautta ja toimituksen itsenäistä päätösvaltaa? Lordi-kiistan aikana en enää ihmetellyt. Ei suomalaisista journalisteista ole enää sananvapauden puolustajiksi. 70-luvun Itsesensuuri on kuin kulkutauti. Se tarttuu isältä pojalle, sukupolvelta toiselle.

Lordi-kiistan tiimellyksessä olen törmännyt vain kahteen sananvapautta puolustavaan kirjoitukseen.

Toinen on Vesa-Pekka Koljonen, Ilta-Sanomien entinen, eläkkeellä oleva päätoimittaja, joka on arvostettu ja moneen kertaan palkittu journalisti. Hän sentään vielä jaksaa puolustaa sananvapautta.

Toinen on toimittaja Jari Lindholm, joka ansiokkaasti analysoi Suomen Kuvalehden Media-palstalla journalistien selkärangattomuutta niin Muhammed- kuin Putaansuu-kohussakin. Hän kirjoittaa:

"Kuten 30 vuotta sitten, journalistit mielellään perustelivat päätöksiään vastuullisuudella. Tosiasiassa syynä ei ollut etiikka vaan housujen tutina."

"Median ei pitäisi nöyristellä torikokousten edessä. Kun tiedonvälitys jätetään lynkkausjoukkioiden armoille, pelko alkaa säädellä sananvapauden käyttöä ja demokratia on mennyttä."

"Lordi-kohussa monet toimittajat elämöivät sensuuria vaatineiden mukana ja säntäsivät allekirjoittamaan adressin, jonka ainoa hyötyjä oli monikansallinen levy-yhtiö."

"Tästä häpeästä alan pitäisi nyt keskustella, ei yhdestä onnettomasta kansikuvasta."

Lindholm on aivan oikeassa. Toimittajilla ei ole enää rohkeutta puolustaa journalismia ja sananvapautta. Olen hämmästyneenä seurannut uudistunutta Journalisti-lehteä. Taitto on parantunut, mutta tärkein tehtävä, sananvapauden ja journalismin puolustaminen, on lakaistu maton alle. Joko ei uskalleta tai sitten huudetaan kilpaa nettiriehujien kanssa. Timo Vuortamaa on todella ikävä.

Edellisen päiväkirjamerkinnän jälkeen jouduin palautetulvan kohteeksi. Lähes joka toinen palaute oli niin ala-arvoinen ja alatyylinen, että ihan hävettää kirjoittajien puolesta. He toki eivät uskalla esiintyä omalla nimellään.

Tätä joukkiota kansalaisjournalismia ihannoivat mediatutkijat puolustavat. Jos he kävisivät joskus katsomassa, millaista sontaa keskustelupalstat sisältävät, niin eivät puhuisi journalismista mitään. Eivät edes törkyjournalismista.

3.6.2006

Kiitos Heidi Hautala. On eduskunnassa sentään yksi suoraselkäinen kansanedustaja, joka uskaltaa puuttua Suomenkin kannalta oleelliseen turvallisuuspoliittiseen asiaa, Venäjän demokratian kehnoon tilaan.