29.4.2005

Poliitikot ja julkisuus 

Viime viikkoina ryöpsähtänyt keskustelu pääministeri Matti Vanhasen erosta, hotelliyöstä Tanja Karpelan kanssa kuusi vuotta sitten ja mahdollisesta suhteesta on purskauttanut ilmoille uskomattoman keskustelun. Sananvapauden ritarit, toimittajat, ovat ensimmäisenä tukkimassa median mahdollisuudet valvoa päättäjiä. 

Ja median huomiota kaipaava poliitikko kipittää perässä. Vihreiden puheenjohtaja Osmo Soininvaaran mielestä poliitikkojen pitäisi saada parempi yksityisyyden suoja. Lehtihaastattelussa entinen ministeri vaatii poliitikkojen rinnastamista tavalliseen kansalaiseen.

Yksityisyyden suoja on tavallisella kansalaisella hyvin suuri. Nykyisin jotkut sanomalehdet eivät julkaise edes useita vuosia ehdotonta vankeutta saaneen nimeä. Tällaisissa tapauksissa yksityisyyden suoja on ymmärretty väärin. Ei kai nyt sentään törkeä rikos voi olla yksityisasia.

Poliitikon, etenkin huippupoliitikon yksityisyyden suoja on paljon vähäisempi. Näin siksi, että he ovat paljon vartijana, He päättävät meitä kaikkia koskevista asioista. Siksi päätöksiä ja päätösten tekijöitä on valvottava. Mitä siitä tulisi, että pääministeri tai valtiovarainministeri ohjaisi verorahoja salarakkaalleen, olipa tämä sitten yksityisyrittäjä, ammatinharjoitta tai kollega.

Valta turmelee. Ja ehdoton valta aivan varmasti. Jos media pakotettaisiin luopumaan vahtikoiran roolistaan ja poliitikkoja pitäisi kohdella kuin tavallista kansalaista, poliitikot saisivat tehdä mitä lystäävät. Jopa rikokset painettaisiin villaisella.

Entäpä jos joku kulkisi jatkuvasti Thaimaassa jahtaamassa pikkupoikia. Soininvaaran ajatuskulun mukaan tästäkään ei saisi kertoa. Ja kyllä silläkin on merkitystä, jos ministeri seurustelee opposition kansanedustajan kanssa. Sängyssä tiedot ovat ennenkin vuotaneet matahareille, vihollisen vakoojille.

Tässä mylläkässä on ihan pakko nostaa hattua niin Sauli Niinistölle. Vaikka Tanja, entinen kihlattu, kaatoi laskiämpärin miehen päälle, Niinistö on jättänyt asian fiksusti omaan arvoonsa.

Sen sijaan pääministeri Matti Vanhasen Seura-lehden haastattelu hämmästyttää. Hän ei hyväksy väitettä poliitikon suppeammasta yksityisyydestä.

Miten tähän pitäisi suhtautua? Voimmeko valita presidentiksi miehen, joka salaisi vakavan sairauden, koska se on yksityisasia? Ylen uusi pääjohtaja Mikael Jungner toimi fiksusti, kun ilmoitti vakavasta sairaudestaan.

Ilmeisesti Vanhanen ja muutkin poliitikot haikailevat Kekkosen ajan perään. Silloin oli niin helppoa. Median sai hiljaiseksi avustajien silmän muljauksella. Presidentin sairaus salattiin kansalta, vaikka kaikki toimittajat sen tiesivät. 

Kukaan ei kaivele poliitikon yksityisyyttä tirkistelyn vuoksi. Valta kuitenkin edellyttää valvontaa. Vanhasen haastattelu oli onneton, Kekkosen ihailijana hän haluaa takaisin Kekkosen ajan toimintatavat.

Haastattelun jälkeen on pakko tarkastella myös Vanhasen presidenttiehdokkuutta aivan uudella tavalla. Haluammeko salailevan presidentin? Haluammeko Kekkosen ajan takaisin?

<<< Takaisin