24.7.12005

Tarja ja Vladimir

Viikon päästä presidentti Tarja Halonen saa vieraakseen itäisen maan yksivaltiaan, KGB-koulutuksen saaneen Vladimir Putinin. Ihan henkeä ahdistaa jo etukäteen, miten Tarja selviää koettelemuksesta. Tv-kuvien mukaan Putin kohteli presidenttiämme hieman kaltoin voiton päivänä toukokuussa. Ehkä siksi, että Suomelle pitää näyttää paikka suuren ja mahtavan Venäjän rinnalla.

Suomen ja Venäjän suhteet ovat kaikkea muuta kuin kitkattomat. Venäjä keljuilee sen kun ennättää, ohjastaa lentokoneensa provokatorisesti koukkaamaan Suomen puolelle ja tulkitsee sodanaikaista historiaa miten sattuu. Ja uhkailee. Nimenomaan uhkailee.

Tuoreimman uhkailun paljasti A-studio perjantaina. Venäläisen radioaseman Svobodan mukaan Venäjän presidentinhallinnon varajohtaja Vladislav Surkov epäilee, että sukukansojen tukemisen takana on halu päästä käsiksi alueella oleviin öljyvaroihin. Surkov hämmästelee suljetulle liikemiesyleisölle pitämässään puheessaan Suomen, Viron ja Euroopan unionin kiinnostusta suomensukuisia vähemmistöjä kohtaan. 

Surkovin mukaan suomensukuiset kansat asuvat alueilla, joilla sijaitsee Venäjän strategisia öljyvaroja. ”Tässä asiassa on selvästi kyse suunnitelmallisesta toiminnasta.” Ajatus vaikuttaa vainoharhaiselta. Suomen entinen Moskovan-suurlähettiläs, nykyinen Berliinin-suurlähettiläs René Nyberg kiistää sen jyrkästi.

Venäjän katkerat heitot ovat tarkoin harkittuja. Ensiksi Putinin päätiedottaja sanoi, että Suomi on liittynyt EU:n sisällä olevaan Venäjän vastaiseen rintamaan, johon Suomen ohella kuuluvat Baltian maat ja ehkä joitakin muita Itä-Euroopan jäsenmaita. 

Tuolloin heittoa selitettiin niin, että Venäjä on ärtynyt siitä, ettei Suomi ole ryhtynyt EU:ssa ison naapurinsa juoksupojaksi, vaan pitää kiinni EU:n yhteisestä politiikasta. Venäjä taas haluaa pitää entisen kuuliaisen naapurinsa edelleenkin kuuliaisena ja erossa mahdollisista Venäjän-vastaisista liittoumista.

Provokatorisilla rajaloukkauksilla, jatkuvilla uhkailuilla ja sormenheristyksillä Venäjä viestittää Suomelle, ettei meidän sovi liittoutua Baltian maiden kanssa. Etenkin Viro vaatii EU:lta tiukkaa yhteistä Venäjä-politiikkaa, kun taas suuret EU-maat Ranska, Italia ja Saksa haluavat panostaa kahdenkeskeisiin suhteisiin. EU-maiden hajanaisuutta Venäjä käyttää erinomaisesti hyväkseen.

Jotain kummaa on siinä, että Baltian mailla, entisillä Neuvostoliiton vasalleilla, on suurempi liikkumatila kuin vapautensa säilyttäneellä Suomella. Miksi? Miksi Baltian maat liittyivät Natoon, ja miksi Suomi ei uskalla?

Ilman Natoa joudumme jatkuvasti tuntemaan Venäjän painostuksen nahoissamme. Ilman Natoa olemme yksin emmekä kykene turvaamaan itsenäisyyttämme (kun Halonen vei jalkaväkimiinatkin). Kun EU:n perustuslaista ei tule mitään, ei ole mitään turvatakuitakaan vaikka tuskinpa EU-maiden villasukat turvallisuuttamme takaisi. Erkki Tuomiojan piti tämäkin vesittää.

A-studiossa Filipp Kazin Baltian tutkimuskeskuksesta Pietarista ei säästellyt sanojaan. Hänen mukaansa ”Suomi joutuisi vain kärsimään, jos se ei vinkkejä ymmärtäisi ja ryhtyisi myötäilemään Baltian maita. Suomi huomaisi joutuvansa asemaan, joka ei sille oikeastaan kuuluisi. Suomen linjana on ollut yhteistyö Venäjän kanssa. Jos Suomi seuraa Viron omaksumaa linjaa, seuraa poliittisia ongelmia, jotka johtavat kauppavaihdon vähenemiseen ja Suomen painoarvon rapautumiseen.”

Siinä sitä on viestiä Tarja Haloselle. Jos suomalaiset eivät ole nöyriä, seuraa ongelmia. Tuskinpa asiaa voi tuon selkeämmin sanoa. Ja suomalaiset tottelevat.

Jos Martti Ahtisaari olisi jatkanut toisen presidenttikauden, me olisimme jo Natossa. Meillä olisi Naton turvatakuut, kuten Baltian mailla – ja Puolalla ja Unkarilla ja kaikilla muillakin entisillä Neuvostoliiton vasalleilla – eikä meidän tarvitsisi haikailla EU:n villasukkaturvatakuiden perään. 

Kun Tarja Halosesta tuli presidentti ja Erkki Tuomiojasta ulkoministeri, ulkopolitiikassa vallan saivat entiset 70-lukulaiset, suomettuneet rauhanaktivistit. Ja suomalaiset jatkavat elämäänsä nöyrinä ja kuuliaisina.

Toivottavasti Tarja ei neuvottele yksin Putinin kanssa, vaan mukana on muitakin. Perustuslain mukaan ulkopolitiikka ei ole enää presidentin yksinoikeus, vaan hän ”johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa”. Joten neuvotteluissakin pitää olla mukana ministeri, joka on vastuussa eduskunnalle. Presidenttihän ei ole tilivelvollinen eduskunnalle.

Jonkun ulkopuolisenkin pitää tietää, mitä Tarja ja Vladimir oikein sopivat. 

<<< Takaisin