Arvot ja yhteiskunta

Ennen oli koti uskonto ja isänmaa, nyt kateus ahneus ja vallanhimo. Mutta myös tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, demokratia, suvaitsevaisuus, ihmisoikeudet.

Jokaisella sukupolvella ja jokaisella ihmisellä on omat arvonsa. Minun arvoni ovat: vapaus, suvaitsevaisuus, välittäminen ja yritteliäisyys. Näiden arvojen varaan pitää yhteiskuntaa rakentaa ja näiden arvojen tulee näkyä päätöksissä. Mutta unohtaa ei saa vanhoja perusarvoja kotia, uskontoa ja isänmaata.

Vapauteen kuuluu vastuu, suvaitsevaisuuteen erilaisuuden kunnioittaminen, välittämiseen heikoimmista huolehtiminen ja yritteliäisyyteen kannustavan yhteiskunnan rakentaminen. Nämä ovat myös kokoomuksen arvot.

Yhteiskunnan muuttuminen muuttaa arvoja ja eri sukupolvien arvot muuttuvat yhteiskunnan muuttuessa. Sotien aikaiset sukupolvet pelastivat maan, kodin, uskonnon ja isänmaan. Sotien jälkeinen sukupolvi maksoi sotakorvaukset ja loi perustan hyvinvointiyhteiskunnalle.

Kun suuret ikäluokat tulvivat tupiin, yhteiskunnan perustat järkkyivät. Nämä ikäluokat yllättivät aina ja kaikkialla. Koulut kävivät ahtaiksi, yliopistoja perustettiin liukuhihnalla, terveydenhuolto joutui tiukoille. Mutta kun elämän ensimmäisistä ankeista vuosikymmenistä oli selvitty, työtä riitti. Ja nimenomaan vakituista työtä. Hyvinvointiyhteiskunta vaati tekijöitä. Näkijöistä kuitenkin oli puute.

Nyt me maksamme tämän puutteen laskuja. Olemme rakentaneet yhteiskunnan, joka on tuhonnut yksilön vastuun itsestään, kyvyn vastata omista teoista, niin hyvistä kuin pahoista. Jokaiseen vaivaan ja vastukseen on oma auttaja, psykologi, valitusviranomainen, valtuutettu, joka hoivaa ja huolehtii meistä ressukoista, jotka emme ymmärrä omaa etuamme.

Ihmisen elämä ei ole pelkkää onnea ja autuutta. On surua ja murhetta, mutta hyvinvointiyhteiskunnassa ihminen ei saa tuntea. Se on sairautta. Niinpä ihmiset juoksevat auttajalta toiselle, kun ei uskalleta itkeä surua pois, kun ei kestetä murhetta.

Meidän puolestamme ajatellaan ja meidän puolestamme tehdään päätöksiä. Me sallimme sen, että poliittisen hygienian nimissä tuhoamme suomalaisuutta, arvoista tärkeintä. Lakupekka on syntisessä käärepaperissa. Se on vaihdettava. Yhteiskunnan valvontaviranomaiset sanovat näin.

Mutta entä me itse? Olemme päättäneet, että lastemme ei koskaan tarvitse kokea samaa raatamista ja elämän ankeutta kuin mitä me olemme kokeneet. Me teemme lastemme eteen kaikkemme, ettei heidän tarvitse elää yhtä kovaa elämää kuin mitä me olemme eläneet.

Mutta olemmeko kasvattaneet tai kasvattamassa lapsistamme curling-sukupolven, kyvyttömiä aikuisia, vaativia ja ahneita, joille mikään ei riitä? Jos suojelemme lapsemme ja nuoremme pettymyksiltä, hän tulee rampana aikuisten julmaan maailmaan.

Mutta ei ole helppoa nuorella sukupovellakaan. Yhteiskunnat ovat niin rajussa muutoksessa globalisaation puristuksessa, että tavallisen ihmisen turvaa, vakituista työtä, ei enää ole. Yritysten kasvottomille omistajille ja johtajille ei enää riitä kohtuus, kun tehdään voittoa ja tulosta.

Tämän hetken työelämä on niin julmaa, ettemme me, vanhempi sukupolvi, sitä oikein käsitä. Ei riitä, että antaa kaikkensa töissä, työnantajalle on annettava aina ja kaikkialla. On oltava tavoitettavissa joka hetki joka paikassa.

Tämä suunnaton ahneus, käsittämättömine optioineen, tuhoaa pian sen yhteiskunnan, jonka olemme rakentaneet. Jos lapsemme haluavat kaiken tässä ja nyt, voiko heitä syyttää, kun yrityksiä ostetaan, pilkotaan ja myydään ja lopuksi heitetään työntekijät pellolle?

Kvartaalitalous on viemässä meidät ihmisinä ja yhteiskuntana kivikaudelle. Tämä ei ole sitä yritteliäisyyttä ja kannustavuutta, jota minä ja kokoomus tukevat. Ei varmasti. Tällaisessa taloudessa ei voi olla luovuutta, ei työn iloa, ei vapautta, ei vastuuta, ei oikeudenmukaisuutta, ei suvaitsevaisuutta, ei välittämistä eikä edes yritteliäisyyttä, ei yhtäkään niistä arvoista, joita me pidämme tärkeinä.

Miten tästä ulos? Kuka osaisi tähän vastata?

Tuulikki Ukkola

vaalikampanjansa avaustilaisuudessa Oulussa 20.1.2007  

<<< Takaisin