
Arvot ja yhteiskuntaEnnen
oli koti uskonto ja isänmaa, nyt kateus ahneus ja vallanhimo. Mutta myös
tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, demokratia, suvaitsevaisuus, ihmisoikeudet. Jokaisella
sukupolvella ja jokaisella ihmisellä on omat arvonsa. Minun arvoni ovat:
vapaus, suvaitsevaisuus, välittäminen ja yritteliäisyys. Näiden arvojen
varaan pitää yhteiskuntaa rakentaa ja näiden arvojen tulee näkyä päätöksissä.
Mutta unohtaa ei saa vanhoja perusarvoja kotia, uskontoa ja isänmaata. Vapauteen
kuuluu vastuu, suvaitsevaisuuteen erilaisuuden kunnioittaminen, välittämiseen
heikoimmista huolehtiminen ja yritteliäisyyteen kannustavan yhteiskunnan
rakentaminen. Nämä ovat myös kokoomuksen arvot. Yhteiskunnan
muuttuminen muuttaa arvoja ja eri sukupolvien arvot muuttuvat yhteiskunnan
muuttuessa. Sotien aikaiset sukupolvet pelastivat maan, kodin, uskonnon ja isänmaan.
Sotien jälkeinen sukupolvi maksoi sotakorvaukset ja loi perustan
hyvinvointiyhteiskunnalle. Kun
suuret ikäluokat tulvivat tupiin, yhteiskunnan perustat järkkyivät. Nämä ikäluokat
yllättivät aina ja kaikkialla. Koulut kävivät ahtaiksi, yliopistoja
perustettiin liukuhihnalla, terveydenhuolto joutui tiukoille. Mutta kun elämän
ensimmäisistä ankeista vuosikymmenistä oli selvitty, työtä riitti. Ja
nimenomaan vakituista työtä. Hyvinvointiyhteiskunta vaati tekijöitä. Näkijöistä
kuitenkin oli puute. Nyt
me maksamme tämän puutteen laskuja. Olemme rakentaneet yhteiskunnan, joka on
tuhonnut yksilön vastuun itsestään, kyvyn vastata omista teoista, niin hyvistä
kuin pahoista. Jokaiseen vaivaan ja vastukseen on oma auttaja, psykologi,
valitusviranomainen, valtuutettu, joka hoivaa ja huolehtii meistä ressukoista,
jotka emme ymmärrä omaa etuamme. Ihmisen
elämä ei ole pelkkää onnea ja autuutta. On surua ja murhetta, mutta
hyvinvointiyhteiskunnassa ihminen ei saa tuntea. Se on sairautta. Niinpä
ihmiset juoksevat auttajalta toiselle, kun ei uskalleta itkeä surua pois, kun
ei kestetä murhetta. Meidän
puolestamme ajatellaan ja meidän puolestamme tehdään päätöksiä. Me
sallimme sen, että poliittisen hygienian nimissä tuhoamme suomalaisuutta,
arvoista tärkeintä. Lakupekka on syntisessä käärepaperissa. Se on
vaihdettava. Yhteiskunnan valvontaviranomaiset sanovat näin. Mutta
entä me itse? Olemme päättäneet, että lastemme ei koskaan tarvitse kokea
samaa raatamista ja elämän ankeutta kuin mitä me olemme kokeneet. Me teemme
lastemme eteen kaikkemme, ettei heidän tarvitse elää yhtä kovaa elämää
kuin mitä me olemme eläneet. Mutta
olemmeko kasvattaneet tai kasvattamassa lapsistamme curling-sukupolven, kyvyttömiä aikuisia, vaativia ja ahneita, joille
mikään ei riitä? Jos suojelemme lapsemme ja nuoremme pettymyksiltä, hän
tulee rampana aikuisten julmaan maailmaan. Mutta
ei ole helppoa nuorella sukupovellakaan. Yhteiskunnat ovat niin rajussa
muutoksessa globalisaation puristuksessa, että tavallisen ihmisen turvaa,
vakituista työtä, ei enää ole. Yritysten kasvottomille omistajille ja
johtajille ei enää riitä kohtuus, kun tehdään voittoa ja tulosta. Tämän
hetken työelämä on niin julmaa, ettemme me, vanhempi sukupolvi, sitä oikein
käsitä. Ei riitä, että antaa kaikkensa töissä, työnantajalle on annettava
aina ja kaikkialla. On oltava tavoitettavissa joka hetki joka paikassa. Tämä
suunnaton ahneus, käsittämättömine optioineen, tuhoaa pian sen yhteiskunnan,
jonka olemme rakentaneet. Jos lapsemme haluavat kaiken tässä ja nyt, voiko
heitä syyttää, kun yrityksiä ostetaan, pilkotaan ja myydään ja lopuksi
heitetään työntekijät pellolle? Kvartaalitalous
on viemässä meidät ihmisinä ja yhteiskuntana kivikaudelle. Tämä ei ole sitä
yritteliäisyyttä ja kannustavuutta, jota minä ja kokoomus tukevat. Ei
varmasti. Tällaisessa taloudessa ei voi olla luovuutta, ei työn iloa, ei
vapautta, ei vastuuta, ei oikeudenmukaisuutta, ei suvaitsevaisuutta, ei välittämistä
eikä edes yritteliäisyyttä, ei yhtäkään niistä arvoista, joita me pidämme
tärkeinä. Miten
tästä ulos? Kuka osaisi tähän vastata? Tuulikki Ukkola vaalikampanjansa
avaustilaisuudessa Oulussa 20.1.2007 |