|
Globalisaatio tulee, oletko valmis 1980-luvun lopulla Suomi ei ollut köyhä eikä kipeä. Pidimme itseämme Pohjolan Japanina ja Euroopan omistajana. Kaikki talousennusteet lupasivat onnen jatkuvan. Kun Suomi ajoi ryminällä lamaan 1991, väitettiin ja väitetään edelleenkin, ettei kukaan varoittanut päättäjiä. Ei pidä paikkaansa. Suomessa oli yksi näkijä, yksi rohkea, joka varoitti Harri Holkerin hallitusta. Talousneuvoston pääsihteeri Seppo Leppänen julkisti vuoden 1989 alussa vaihtotaseraportin, jossa Suomen taloudelle ennustettiin erittäin ankeita aikoja, ellei tahtia muuteta eli lopeteta julkisten menojen kasvattamista. Työttömyyden arvioitiin rojahtavan jopa kymmenen prosenttiin. Tälle raportille pääministeri Holkeri nauroi. Se teilattiin niin hallituksessa kuin työmarkkinajärjestöissäkin. Edes Suomen Pankki ei osnnut arvioida Suomen tilannetta - tai jos osasi, niin ei ainakaan siitä julkisesti kertonut. Jotkut kuitenkin tajusivat, että kohta romahtaa. Valtiovarainministeri Erkki Liikanen (nykyinen Suomen Pankin pääjohtaja) ymmärsi. Hän jätti uppoavan valtionlaivan Matti Louekosken (nykyinen Suomen Pankin johtaja) hoteisiin. Ja niinhän siinä kävi, että Suomi ajoi täyttä vauhtia betoniseinään. Sitä ennen Liikanen oli muuttanut Keski-Eurooppaan "valtionpakolaiseksi". Leppänen raportteineen oli enemmän kuin oikeassa. Valtion menot kasvoivat lamavuonna Holkerin varsinaisessa budjettiesityksessä yli 10 prosenttia. Jos mukaan lasketaan heti tammikuussa 1991 ilmennyt 4,5 miljardin markan vajaus, hallitus kasvatti menoja yli 15 prosenttia. Vaaleissa 1991 maaliskuussa valittu eduskunta sai surkean perinnön. Päävastuullinen eli SDP löi hanskat tiskiin ja jätti siivoustalkoot Esko Ahon porvarihallitukselle. Aho sai sontaa silmilleen, mutta pelasti Suomen. Pelastajia eivät suinkaan olleet Paavo Lipposen hallitukset. Ne saattoivat rakentaa sen perustan varaan, jonka porvarihallitus teki. Tällä hetkellä on menossa aivan sama tilanne. Me elämme kuin pellossa, ihan niin kuin 80-luvun hulluina vuosina. Mikään ei riitä. Vaikka valtiolla rahaa, se ei riitä täyttämään kaikkia vaatimuksia. Yksi hälläväliä-ryhmä naulaa hyvinvointiteesejään Oulun kaupungintalon oveen ja esittää tukun uusia vaatimuksia, vaikka koskaan Suomessa ei ole mennyt näin hyvin. Kun julkinen sektori yrittää vastata joka ikiseen ininään, menot kasvavat. Heikoimmat jäävät osattomiksi, kun päättäjät eivät uskalla sanoa valittajille EI. Vanhuksilla, sairailla, vammaisilla ja lapsilla ei ole kolmikantaa turvana. Tämä aika on myös toisella tapaa identtinen 80-luvun lopun ajan kanssa. Nytkin hallituksen tosiasiallinen pääherra Eero Heinäluoma ryttää lyttyyn talousneuvoston pääsihteerin raportin. Seppo Leppänen on vaihtunut Vesa Vihriäläksi, mutta sanoma on sama: jos ei muutosta tule, tulee katastrofi, ennemmin tai myöhemmin. Vihriälän globalisaatioraportti paneutuu siihen ongelmaan, johon yksikään hallitus ei ole uskaltanut puuttua yleislakkouhan pelossa, eli työmarkkinoiden jäykkyyksiin. Mitään ei saisi tehdä, vaikka Vihriälä korostaa turvaa joustavuuden vastapainona. Miksi emme voisi ottaa oppia Tanskan mallista? Siellä irtisanomissuoja on meitä heikompi, mutta työttömyysturva parempi. Samalla työvoimaviranomaiset tarjoavat työttömille työllistymismahdollisuuksia. Työttömän on otettava työ vastaan, kun sitä tarjotaan. Mitä pahaa tässä on? Raportin ehkä tärkein yksittäinen asia on Suomen koulutusjärjestelmän remontti. Me koulutamme nuoria ihmisiä työttömiksi. Miksi yliopistokoulutus kestää ja kestää? Miksi ammattikoulussa opiskelevat keskeyttävät? Miksi peruskoulun päättänyt ei mene (tai pääse) opiskelemaan? Kouluttamaton nuoriso on suurta tuhlausta. Me tarvitsemme käden taitajia ja ammattimiehiä. Kaikista ei voi tulla maistereita. Jokaiselle on kuitenkin löydyttävä järkevä koulutus ja paikka yhteiskunnassa. Vihriälän raportin vastaanotto on ollut SDP:ssä äärimmäisen kiukkuista: mikään ei saa muuttua ja mitään ei saa muuttaa. Tässä käy vielä samoin kuin 90-luvun alussa. Odotetaan pari kolme vuotta ja Suomi ajaa päin seiniä don Eeron johdolla. Vaaran enteet näkyvät jo: Yhdysvaltain talouskasvu hiipuu. Muitakin pahoja merkkejä talouskasvun hyytymisestä on. SDP ja koko vasemmisto vihreitä myöten ovat muumioituneita fossiileja, jotka jarruttavat kaikkea muutosta. On suorastaan uhkarohkeata antaa valtiovarainministeriö demarin johdettavaksi. Miten kävi punapääoman? Hävisi tuhkana taivaan tuuliin. Semmoisia taloudenhoitajia ne sosialistit ovat. 17.12.2006 |