(17.11.2004)

Menneisyyden vangit 

Ulkoministeri Erkki Tuomioja on nettisivuillaan hermostunut, kun maan valtalehti Helsingin Sanomat ei laula hallituksen sosialistisia virsiä. Niin pitäisi tehdä. Valtalehden tulisi kumartaa, kun ulkoministeri pyllistää länteen ja presidentti sekoilee globalisaation kanssa.

Tuomiojalla, presidentillä ja muilla Suomen 70-luvun sosialisteilla menee huonosti. Maailma on sillä lailla mallillaan, että tekipä niin tai näin, aina markkinatalous voittaa. Ei mahda mitään, vaikka Tuomiojakin on pelotellut kansaa uusliberalismilla kohta parikymmentä vuotta.

Suomi on hyötynyt globalisaatiosta enemmän kuin moni muu maa. Nyt hyötymisvuorossa on itä, Venäjä raakoine kapitalisteineen, Kiina markkinakommunisteineen ja Intia. Mutta siitä huolimatta presidentti väittää, että globalisaation hedelmät jakautuvat epäoikeudenmukaisesti. Eivätkö Kiina ja Intia saisikaan vaurastua? 

Kenen syytä on, että Afrikka ja Lähi-itä ovat tukehtumassa omaan vereensä? Diktaattorit ovat ostaneet lännen kehitysapuvaroilla aseita ja kuskanneet ylijäämärahat lännen pankkitileille. Niinhän teki Arafatkin. Hän riisti kehitysapurahat omalta kansaltaan, pisti taskuunsa sinun ja minun veroeurot. Siinä meillä on pyhimys.

Tappio häämöttää
Erkki Tuomioja on hermostunut. Hän tietää häviävänsä puheenjohtajuuden, Tuomioja ilmeisesti tosissaan kuvitteli, että kun Paavo Lipponen on suistettu valtaistuimella, sosialistit äänestävät hänet riemusaatossa SDP:n johtoon.

Eivät äänestä. Niin hölmöjä eivät sentään demaritkaan ole, että valitsisivat harmaapartaisen murrosikäisen puolueensa johtoon. Jos niin tapahtuisi, SDP:n linjan voisi kiteyttää kahteen kirjaimeen: EI.

Kun tappio häämöttää SDP:n johtajapelissä, Tuomioja ampuu kovilla kaikkea mikä liikkuu. Kyllä SDP:ssä vielä sosialisteja on sen verran, että kisasta Eero Heinäluoman kanssa tulee mielenkiintoinen. Tosin Heinäluoma on SAK:n käsikassara, mutta sekin on parempi kuin menneisyyden vangiksi jämähtänyt Tuomioja.

Tuomioja on nyt valtansa kukkuloilla. Hän määrää hallituksessa EU- ja ulkopoliittisesta linjasta. Matti Vanhanen ei osaa tai uskalla johtaa Suomen Eurooppa-politiikkaa. Hän ei rohkene sanoa vastaan sen enempää Tuomiojalle kuin presidentillekään. Siinähän voisi punamulta murtua. 

Vanhasen pääministeriys jää historiaan uussuomettumisen aikana. Suomen EU-politiikka on passiivista. Suomi ei ole enää aktiivinen, vaan sopeutuu suurten saneluun. Keskinäisistä turvatakuistakin Tuomioja viritti riidan. Liittoutumattomuuteen tarraudutaan kuin viimeiseen oljenkorteen.

Jos sekin 70-lukulaisilta viedään, mitä heille jää jäljelle uskostaan?

Eipä juuri mitään. Kaik´on viety.


<<< Takaisin