15.3.2005

Lipponen ja suomettunut valtasopimus 

Poliitikot ja poliittiset asiantuntijat ovat kommentoineet Paavo Lipposen eroilmoitusta voivottelemalla, että mitenkähän Suomi nyt pärjää, kun ei ole tuota Lipposta.

Hyvin pärjää. Jos Suomi on selvinnyt Urho Kekkosesta, se selviää Paavo Lipposestakin. Monet etenkin kepussa taitavat olla sitä mieltä, että hyvä kun lopulta lähti. Saadaan taas aikaan oikea sulle-mulle –punamulta.

Toki Lipponen jättää ammottavan aukon. Jopa niin suuren, ettei saappaisiin uskalla astua kukaan muu kuin Eero Heinäluoma. Ja Arja Alho. Heinäluomaa pidetään niin kovapäisenä kabinettikähmynä ja Matti Ahteen oppipoikana, että hän menisi vallan perässä vaikka tuleen.

Arja Alho taas on jo kävellyt niin monen tulen ja kriisin läpi, että tappio puheenjohtajavaaleissa ei tunnu juuri miltään. Hän suorastaan nauttii, kun saa vähän hämmentää demarien seisovaa vettä.

Erkki Tuomioja asettunee myös ehdolle. Mutta tuskin edes SDP:n puoluekokousväki on niin umpihumalassa, että valitsisi ikuisen ei-ei-miehen puheenjohtajakseen. Silloin saataisiin sanoa hyvästit Suomen tulevaisuudelle ja hyvinvoinnille. Suomi käpertyisi impivaaraksi ja kansalaiset ajettaisiin köyhyyteen ja yhteiskunnan holhoukseen. Palveluihin ei olisi rahaa nykyistäkään vertaa. 

Kiistatta Lipposella on suuret ansiot talouden vakauttamisessa ja Suomen luotsaamisessa EU:n ytimiin. Mies kuitenkin pettyi viime eduskuntavaalien tuloksista niin rajusti, ettei ole tappiosta vieläkään toipunut. Hän on antanut pettymyksensä näkyä ja kuulua.

Voisi myös väittää, että Lipposen Suomi olisi jo Naton jäsen tai ainakin lähellä sitä. Jos Lipponen olisi pääministeri, Suomea myös arvostettaisiin EU:ssa aivan toisella tavalla kuin nyt. Suomi olisi saanut pitää puheenvuoron USA:n ja EU:n huippukokouksessa, ja Ruotsi olisi saanut tyytyä minuutin kommenttiin.

Halonen ei myöskään olisi uskaltanut ryövätä kommenttipuheenvuoroa Lipposelta. Nyt hän höynäytti Matti Vanhasta. Tosin se ei ole kovin vaikeaa, onhan valtiosääntöprofessorikin jo todennut, että pääministeri tulkitsee väärin perustuslakia. 

Toisaalta. Sattumapääministeriä käy ihan sääliksi. Yritä siinä olla uskottava pääministeri ja ulkopoliitikko, kun molemmilla puolin on kaksi rauhanpuolustajaa.

Lipposen luopumisilmoitus sisälsi pommin, joka himmentää suurmiehen imagoa. Lipponen ilmoitti noin vain, että hän on sopinut keskustan ja kokoomuksen johdon kanssa, ettei presidentin valtaoikeuksiin puututa ainakaan ennen vuotta 2012. Asiasta voi puhua, mutta muutoksia perustuslakiin ei tehdä.

Voiko tämä olla totta? Tällaisia sopimuksia tehtiin 70-luvun suomettumisen vuosina ja vielä 1980-luvullakin (porvarihallitussopimus). Elämme 2000-lukua, ja joku antaa oikein virallisen luvan puhua. Herran pieksut.

Ilmeisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikka on niin vaarallista, ettei siitä saa keskustella muut kuin asiantuntijat. Ei ihme, että kansa on asioista aivan pihalla.

Presidentit ovat aina koetelleet valtaoikeuksiensa rajoja. Yksikään ei ole koskaan luopunut vapaaehtoisesti vallastaan. Sitä eivät halua potentiaaliset ehdokkaat - ilmeisesti ei Sauli Niinistökään. EU:n huippukokousedustuksesta on kuitenkin saatava pian ratkaisu. Perustuslakia ei tarvitse muuttaa. Riittää, kun perustuslakivaliokunta määrää presidentin jäämään kotiin.

Jos Lipponen haluaa valtasopimuksen turvin hillitä keskustelua presidentinvaaleissa, hän erehtyy pahan kerran. Siitä pitävät pienten puolueiden ehdokkaat ja inhottavat toimittajat huolen.

(Julkaistu Forum24:ssa 15.3.2005)

<<< Takaisin