|
Ulkopolitiikassa myrskyn merkit Suomen lehdistön hehkutus hyvin onnistuneesta EU-puheenjohtajuudesta on ollut katteetonta. Samoin presidentin, pääministerin ja ministereiden itsekehu. Kun Saksa otti EU:n vetovastuun, ensimmäiseksi Angela Merkel aikoo korjata EU:n suhteet Yhdysvaltoihin. Sitä Saksan liittokansleri ei sentään sanonut brittilehden haastattelussa, että Suomen ulkoministerin toiminta oli lähes katastrofaalista. Me suomalaisetkin olemme havahtuneet tähän tosiasiaan vasta hiljattain. Ilta-Sanomat paljasti viime vuoden lopussa, että Tuomioja joutui USA:n ulkoministerin Condoleezza Ricen kanssa niin rajuun sanaharkkaan, että Rice perui aikeensa saapua Suomeen. Sen sijaan Yhdysvaltain johtajat vierailivat Virossa. Erkki Tuomioja tietää arvonsa. Sen sijaan hän ei tiedä, että maailma ei ole enää sama kuin 70-luvun suomettumisen vuosina. Tosin noina aikoina Tuomiojaa pahemmin suomettui mm. tasavallan presidentti. Mutta omasta ideologiastaan eli Yhdysvaltain-vihasta ja Nato-kammosta Tuomioja ei ole pääsyt eroon. Pohjois-Koreakin saisi Tuomiojalta paremman arvosanan kuin Yhdysvallat. Tuomioja ei ilmeisesti tiedä, mitä hänestä ulkoministeriössä ja suurlähetystöissä puhutaan. Näin ainakin Ilta-Sanomat kertoi. Mutta eivät kansalaiset tiedä sitäkään, ettei yhteistyö pääministerin ja presidentin kesken pelannut puheenjohtajakaudella. Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Paavo Rautio kertoi kolumnissaan (3.1.), että samat taustavaikuttajat, jotka sanoivat julkisesti, että yhteistyö presidentin ja pääministerin kanssa oli hyvää, kertoivat kahden kesken, että kiistoja oli ihan riittävästi. Kiistaa oli siitä, kuka on puheenjohtajamaan ylimpänä takuumiehenä, huippukokouksen kokoussalissa, tiedotustilaisuuksien tähtenä. Vaikka työnjakoa yritettiin selkiyttää ja ohjata presidentti syömään ja skoolaamaan, kokousväki ei aina ollut selvillä, kuka on ykkösvastuussa, pääministeri vai presidentti. Olen aivan varma, että kiistat olivat myös kokousta seuraavien toimittajien tiedossa. He eivät kuitenkaan kertoneet niistä. Miksi? Sen sijaan julkaistiin presidentistä hymistelyhaastatteluja, joissa presidentti vain kehuskeli itseään. Onneksi Suomessa vielä on toimittajia, jotka eivät pokkuroi vallan edessä. Onneksi kiistat tulivat julki. Perustuslakia on pakko muuttaa niin, että EU-asiat tulevat selkeästi pääministerille. Nyt presidentti tulkitsee perustuslakia omaksi edukseen niin, että yhteistoimintavelvoite merkitsisi samanarvoisuutta. Presidentti pois Brysselin koneesta. ------------ Suomen ulkopolitiikka on mennyt pois raiteiltaan. Meillä on Halosen-Tuomiojan linja, jonka pääpaino on Yhdysvaltain-vastaisuudessa. Natosta Halonen ja Tuomioja näkevät painajaisia. Painajaisia nähdään myös Yhdysvalloissa: kutsua ei tule Valkoiseen taloon sen enempää ulkoministerille kuin presidentillekään. Ulkopolitiikkaa tulisi hoitaa Suomen kansan parhaaksi. Onko Suomelle eduksi, että olemme jäämässä yksin. Meillä ei ole turvatakuita edes EU:lta, kun Tuomioja ja Halonen vaativat nekin vesitettäväksi. Tosin EU:n turvatakuilla ei ole mitään merkitystä, kun EU-maiden aseet ovat samalla myös Naton aseita. Ja kun tuli on irti, turha silloin on enää apua anella. Tomas Ries, Ruotsin ulkopoliittisen instituutin johtaja, on syyttänyt Suomen ulkopoliittista johtoa passiiviseksi. Suomalaisessa ulkopolitiikassa ei ole tapahtunut mitään kuuteen vuoteen. Riesin mielestä Ruotsin ja Suomen välille on repeämässä kuilu. Uuden hallituksen myötä Ruotsin ulkopolitiikka on saanut vauhtia. Suomi taas on polkenut paikallaan. Parempi ilmaisu olisi sanoa, että Suomen ulkopolitiikka on taantunut 70-luvulle. Riesin analyysin loppupäätelmä kannattaa lainata suoraan: "Viime kädessä presidentin ja ulkoministerin on päätettävä, mitä he haluavat. Jos halutaan istua hieman eristyksissä Venäjän kyljessä, niin mikäs siinä." Yhdestä asiasta voisi olla melkein varma. Jos Ahtisaari olisi saanut jatkaa toisen kauden, Suomi olisi jo Naton jäsen. ----- Liisa Jaakonsaari on itse asiassa ainoa poliitikko, joka rohkenee puhua ulkopolitiikasta. Kalevassa hän vaati (6.1.2007) USA-suhteiden vahvistamista. Rohkea teko poliitikolta, jonka paikka ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana voi vaalien jälkeen lipsahtaa Erkki the Redille. Tuomiojasta ei näet enää voi eikä saa tulla ulkoministeriä. Miten on? Tulisiko Liisasta? Jaakonsaari vaatii myös, että vaalikampanjassa puhutaan ulkopolitiikasta. Nythän on ulkopolitiikka suorastaan kielletty keskustelun aihe. Ja kuitenkin Suomen pitäisi olla vapaa demokratia. Lauantai 6.1.2007 |