Tuulikki Ukkola

Oulun tie tervakaupungista teknologiakaupungiksi, pohjoisen Piilaaksoksi, on etelän ihmisille ihmeiden ihme. Miten on mahdollista, että jumalan selän taakse syntyi muutamassa vuosikymmenessä kansainvälisesti huomattava elektroniikkateollisuuden keskittymä?

Siten se syntyi, että täällä ollaan luojan hulluja. On luotettu meihin, itseemme, eikä valitettu, että onpa surkeaa. Nykyisin niin muodikasta "innovointia" on täällä aina harrastettu. Oulu on palanut maan tasalle sen seitsemän kertaa, mutta aina on hävityksen kauhistuksen tilalle rakennettu entistä ehompi kaupunki.

xxx

1960-luvun taitteessa Oulu oli pikku kaupunki. Mutta sen sisuksissa sykki elämän jano ja kasvun malttamattomuus. Ilman 50 vuotta sitten perustettua Oulun yliopistoa Oulu olisi surkea käpykylä ja Oulun seutu kuihtuva maaseutu. Vain täällä syntyneet ja eläneet saattavat ymmärtää, miten ratkaiseva merkitys Oulun yliopistolla on ollut ja yhä on koko Pohjois-Suomen kehitykseen. Täälläkin voi elää ja olla onnellinen.

Oulun yliopiston perustaminen oli aluepolitiikkaa, mutta 50 vuodessa se on kasvanut kansainväliseksi ja arvostetuksi tiedeyliopistoksi, joka on lunastanut paikkansa myös kansainvälisillä ranking-listoilla.

Yliopistojen hallinto uudistuu ja toimintavapaus kasvaa. Ainoa pelko on, ymmärtääkö Helsinki-keskeinen opetusministeriö, että muillekin kuin "innovaatioyliopistolle" on annettava mahdollisuus innovaatioihin.

Eduskunnassa toimii ns. kansanedustajien yliopistoryhmä. Kun se vierailee tammikuussa Oulussa tutustumassa "Oulun ihmeeseen", tärkeää on vakuuttaa jokainen ryhmän jäsen siitä, että Oulussa ja Oulun yliopistossa osataan.

xxx

Yliopisto ei kuitenkaan yksin selitä Oulun ihmettä. Sitä ei olisi syntynyt ilman herran enkeleitä, rohkeita poliitikkoja, kekseliäitä tutkijoita ja ennakkoluulottomia yrittäjiä. Oulussa on aina osattu puhaltaa yhteen hiileen, tehdä yhteistyötä yli rajojen - ja kilpailla verisesti. Tai puurtaa vaikka yksin.

80-luvun alussa yliopistosta pursui nerokkaita tutkijoita turuille ja toreille. Heille rakennettiin Teknologiakylä, jossa oli oma soppi aloitteleville yrittäjille innovoida hullut ideat tuotteiksi. Yliopisto, VTT, Oulun kaupunki ja yritykset löivät hynttyyt yhteen. IT-yrityksiä syntyi kuin sieniä sateella. Moni on kuukahtanut, mutta moni on valloittanut maailman ja brändännyt itsensä juoksijan ranteeseen ja vyötärölle.

xxx

Viime vuosina markkinatalouden lait ovat koetelleet myös Oulua. Yritysten on elettävä kvartaalitaloudessa, sijoittajien ehdoilla. Yrityksiä on pilkottu, myyty ja siirrelty. Oulun työttömyys on kutistunut keskimääräistä hitaammin. Oulu ei kuitenkaan ole jäänyt ruikuttamaan. Oulun ihmettä, innovaatioympäristöä, tehostetaan nyt uuden yhteistyösopimuksen voimalla.

Oulu Triple Helixissä ovat mukana Oulun yliopisto, ammattikorkeakoulu, Oulun kaupunki, VTT, muita tutkimuslaitoksia ja tietenkin keskeiset yritykset. Yliopisto ja ammattikorkeakoulu tehostavat toimintaa niin, että tuloksena olisi Oulun Kampus, monialainen, vetovoimainen ja kansainvälinen yliopistokeskittymä.

Oulun on osattava - jälleen kerran. Oulun Kampuksesta on tehtävä yhteistyöllä todellinen kilpailija Helsingin innovaatioyliopistolle. Näin me saamme menetettyjen it-yritysten tilalle uusia kansainvälisiä bio- ja terveydenalan yrityksiä, työtä ja toimeentuloa.

Tuulikki Ukkola

kansanedustaja (kok.)

eduskunnan yliopistoryhmän jäsen

Puolustusministeri Jyri Häkämiehen puhe Yhdysvalloissa oli erinomaisen kattava esitys Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan perusteista ja tavoitteista. Kolminkertainen Venäjä ei puheen sisältöä muuttanut. Sen sijaan kannattaa panna merkille, kuka puheesta älähti. Ja miksi.

Kolmesta sanasta syntynyt kauhea kalabaliikki paljasti rujolla tavalla, miten totaalisesti Suomi suomettui. Se paljasti myös, kuinka syvällä suomettumisen suossa yhä elämme. Ja tämä arvio ei suinkaan koske vain poliitikkoja, vaan myös toimittajia ja tutkijoita.

Nyt huutavat suomettumisen ideologian selkäytimeensä 1970- ja 80-luvuilla säilöneet: ristiinnaulitse, ristiinnaulitse, ristiinnaulitse. Paljastus on järkyttävä.

Muistellaanpa hieman suomettumisen ajan ulkopolitiikkaa. Silloin sisäpolitiikka oli rempallaan Silloin sanat todella olivat tekoja. Toimittajien piti olla varovaisia.Ulkopolitiikasta kirjoittivat vain ne, jotka olivat vihkiytyneet oikeisiin ilmauksiin, jotka olivat niin valaistuneita, että kykenivät sisäistämään ulkopoliittisen liturgian. Muuten tuli sapiskaa.

Kun nyt ihan tosissaan sanotaan, että sanat ovat tekoja, niin mitä muuta se on kuin paluuta vanhoihin asenteisiin. Kun vaaditaan, että ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on puhuttava juuri niillä sanoilla, jotka on kirjoitettu hallitusohjelmaan tai muistioihin tai selontekoihin, niin sehän on pahimman laatuista sensuuria – siitä huolimatta, ettei ole perustettu tarkastuskomissioita.

Mutta muustakin on kysymys. SDP on kovin, kovin, KOVIN turhautunut oppositiossa lillumiseen. Se on kääntänyt kivet ja kannot nurin löytääkseen kunnon moukarin, jolla iskeä hallitus hajalle. Se on yrittänyt etsiä erimielisyyttä sisäpolitiikasta, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, talouspolitiikasta, työllisyyspolitiikasta, tasa-arvotuposta. Näistä asioista sinivihreä hallitus on kuitenkin jokseenkin yksimielinen. Oppositio onkin kerran toisensa jälkeen vetänyt vesiperän.

Nyt SDP kuitenkin sai – itselleenkin yllätyksenä – käteensä kunnon leimakirjeen. Se tietää, kuten me kaikki, kuinka tarkasti keskustassa vieläkin vaalitaan UKK:n perintöä. Pääministeri Matti Vanhanen on varovainen mies. Kun omat lehdet ryöpyttävät Häkämiestä, niin kovin suurta tukea pääministeriltä ei voi odottaa.

Mikä sitten on SDP:n tavoite? Mikäpä muu kuin kaataa hallitus. Näin se pääsisi takaisin vallan kahvaan. Siinähän yrittävät.

Miksi Venäjästä on niin vaikeaa puhua selkokielellä? Miksi ulkopoliittisen katekismuksen ensimmäinen käsky on: älä turhaan lausu Venäjän, sinun naapurisi nimeä, jotta kauan eläisit niin maan päällä kuin hallituksessa? Milloin Suomesta tulee aito länsimainen demokratia, jossa hyväksytään myös ulkopoliittinen keskustelu? Vasta sittenkö, kun 60- ja 70-luvun poliitikot, lehtimiehet ja tutkijat ovat mullan alla?

Venäjällä ei ole demokratiaa. Kansallisuho lisääntyy. Se kohtelee lähinaapureitaan kehnosti (Tallinnan patsaskiista, Georgian pommittaminen, kaasuhanojen sulkeminen, rekkajonot, puutullit, toistuvat ilmatilan loukkaukset), kasvattaa sotilaallista voimaa, valtaa pohjoisnavan, uhoaa superpommilla, valjastaa öljyn ja energian voimapolitiikan välineeksi..

Jos nämä eivät ole haasteita, niin mitkä sitten? Miksi Suomi pitää yllä asevelvollisuusarmeijaa ja alueellista puolustusta? Ketä varten? Ruotsia, EU.ta?

Venäjä on todellinen haaste EU:lle ja Suomelle. Me tarvitsemme aidot turvatakuut, jotka vain Nato voi antaa. EU:n vesitetyt turvatakuut ovat yhtä tyhjän kanssa.

Kun vasemmisto on päättänyt, että porvari on möhömahainen riistäjä ja ruuan viskelijä, eläkeläisten kyykyttäjä ja koululaisten kauhu, niin eihän siinä mikään auta. Ei vaikka jo kovapäisemmänkin olisi pitänyt ymmärtää vaalituloksen sanoma. Suomi on siirtynyt boheemien porvarien aikaan.

Boheemit porvarit? Mitä he ovat? He ovat uudenlaisen Suomen rakentajia, jotka sallivat ihmisten menestyä, mutta pitävät tiukasti kiinni siitä, että yhteiskunnan heikoimmista pidetään huolta.

Demarit ovat rakentaneet kateuteen perustuvan järjestelmien Suomen, jossa huolta on kannettu vain omien jäsenten ja tukijoiden eduista, mutta vähät välitetty yhteiskunnan heikoimmista eli niistä, joilla ei ole tukena voimakasta etujärjestöä.

Pääministeri Matti Vanhanen hieroi suolaa SDP:n haavoihin sanomalla, että nykyinen hallitus tekee sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa politiikkaa kuin edeltäjä eli punamulta. Tämäkös on kirvoittanut demareilta äkäisiä kommentteja. Valtuutettuystäväni Tytti Tuppurainenkin kyseli Kalevassa (25.8.), eikö poliittista vasemmistoa enää tarvita.

Koska vasemmisto ei näytä tietävän, mitä hallitus on päättänyt, seuraavassa lyhyt oppimäärä hallituksen päätöksistä, joilla vaalilupaukset lunastetaan ja vähätuloisten elämää helpotetaan

- Verotus kevenee ensi vuoden alusta niillä eläkeläisillä, joiden verotus nyt on kireämpää kuin saman verran ansaitsevilla palkansaajilla. Palveluseteli laajenee myös kotisairaanhoitoon.

- Kansaneläke nousee 20 euroa kuukaudessa vuoden 2008 alussa. Kun kalleusluokitus poistuu, suuri joukko eläkeläisiä saa toisen 20 euron korotuksen. Indeksikorotus ja rintamalisän korotus tuovat yksin asuvalle, kansaneläkettä tai pientä työeläkettä saavalle veteraanille lisää 35 euroa. ”Kajaanilaisen veteraanin” tulot nousevat 76 euroa kuukaudessa.

- Opintorahaa korotetaan 15 prosentilla vuoden päästä ja opiskelijan omia tulorajoja 30 prosentilla.

- Myös perheiden etuudet paranevat. Pienimmät äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahat nousevat työmarkkinatuen tasolle vuoden 2009 alusta. Lapsilisän yksinhuoltajakorotus nousee 10 euroa kuussa vuonna 2008. Vuoden 2009 alussa lapsilisä nousee 10 euroa kuukaudessa, lasten kotihoidon tuki 20 euroa ja yksityisen hoidon tuki 23 euroa kuukaudessa. Vuonna 2010 korotetaan osittaista hoitorahaa 20 eurolla kuussa. Isyysvapaa pitenee kahdella viikolla.

- Kotitalousvähennystä kehitetään 10 miljoonalla eurolla. Maatilatalouden kehittämisrahasto saa lisää rahaa 23 miljoonaa euroa, maatalousyrittäjien vuosilomapäiviä lisätään yhdellä ensi vuonna ja yhdellä 2010.

- Työllisyysrahoja suunnataan uudelleen niin, että niillä tuetaan työttömien työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Ansiotulojen verotukseen tehdään tässä vaiheessa vain inflaatiotarkistukset. Suuremmat veroalennukset jätetään vaalikauden loppuun. Kuntasektorin palkkaratkaisun jälkeen ratkaistaan myös naisia koskevan valtionosuuden suuruus.

Hallituksen teot eivät tietenkään käännä opposition päätä. Ei haittaa. Ainut toive on, että SDP ei missään nimessä ottaisi oppia Britanniasta ja lähtisi kosiskelemaan keskustaa. Tämä takaisi boheemeille porvareille työrauhan vapauttaa Suomi kateuden ja järjestelmien kahleista.

Opposition elämöinnillä ei näytä olevan rajaa, ei määrää. Tuskin oli hallitusohjelma tullut uunista ulos, kun jo olisi pitänyt olla kaikki lakiesitykset kansanedustajien nokan edessä ja rahat jaossa.

Opposition jatkuva virsi on: köyhiä kyykytetään. Tosiasiassa tällä hallituksella on sydäntä huono-osaisia kohtaan enemmän kuin 20 vuoden ajan hallituksilla yhteensä. Juuri järjestelmäkeskeinen hyvinvointivaltio pudottaa köyhät pohjalle, kun eri etuuden syövät toisiaan. Tosiasia on, ettei työn teko aina kannata. Ei ole ihmisten,. vaan lainlaatijoiden vika, jos systeemiä käytetään hyväksi.

Kansalaisen ja valtion suhteen tulee olla sellainen, että jokaisen on huolehdittava itsestään ja perheestään. Valtion tehtävänä on tulla apuun, jos huonosti menee; ei ole rahaa, ei työtä, ei asuntoa. Valtio järjestää jopa ystävän, kun se armollisesti sallii kolmannen sektorin järjestöjen toimia ja tukee niitä rahallisesti.

Tämän hallituksen ehdottomasti tärkein uudistus on sosiaaliturvan kokonaisuudistus. Perusremontin tavoitteena on selkeyttää ja yksinkertaistaa järjestelmiä. Tätähän Kelan pääjohtaja Jorma Huuhtanen ehdotti vaalien alla, mutta SDP:n Eero Heinäluoma ampui sen suoralta kädeltä alas. Vasta viikkojen päästä tuli toisesta suupielestä, että enkä jotain tarttis tehdä.

Sosiaaliturvauudistus parantaa tukien saajien asemaa. Perusturvan tasoparannusten lisäksi tarkastellaan eri etujen yhteensopivuutta ja verotusta. Lopultakin puututaan ns. kannustinloukkuihin ja yksinkertaistetaan etuisuuksia. Tilkkutäkin saumat ommellaan kiinni niin, että tuloksena on untuvapeite, järjestelmä, joka ei pudota ketään pohjalle, vaan kannustaa itsenäiseen elämään.

Remontissa palkka, tuloverotus, perusturva ja työttömyysturva sekä asiakasmaksut sovitetaan yhteen niin, ettei kannustinloukut vähenevät ja työmarkkinoiden toimivuus paranee.

Sosiaaliturvauudistuksen ydinkysymys on työnteon kannattavuus. Työ on edelleen parasta sosiaaliturvaa ja työn tekeminen ensisijainen toimeentulon lähde. Töiden vastaanottamisen helpottaminen on järjestelmäuudistuksessa keskeinen asia.

Riittävä perusturvan taso taataan kuitenkin kaikissa elämäntilanteissa: uudistuksessa otetaan huomioon ihmisten erilaiset tarpeet eri elämänvaiheissa. Toisin sanoen: perusturvasta tehdään monikanavainen. Hyvinvointivaltiossa ei saa olla ihmisen mentävää aukkoa.

Köyhyyden vähentäminen on erittäin tärkeä tavoite. Pienituloisten asemaa helpotetaankin heti ensi vuoden alussa. Esimerkiksi lapsilisän yksinhuoltajakorotus nousee 10 eurolla 46,60 euroon ja kansaneläkkeeseen tehdään 20 euron tasokorotus ensi vuoden alusta. Kuntien kalleusluokitusten poistuessa kansaneläke nousee suurella osalla jopa 40 euroa. Samoin opintoraha nousee ensi vuonna 15 % ja tulorajoja korotetaan 30 % heti vuoden alusta.

Sosiaaliturvauudistus toteutetaan vaiheittain ja maltillisesti. Kyseessä on pitkäjänteinen työ turvallisen muutoksen toteuttamiseksi. Ketään ei jätetä yksin. Nyt käynnistettävä sosiaaliturvauudistus luo aidosti välittävää ja kannustavaa yhteiskuntaa.

Olihan eduskuntaviikko. Oppositio laidasta laitaan repi hallituksen ohjelman tuhannen palasiksi. Meno oli kuin 1991, lama-ajan ensimmäisenä vuotena.

Opposition pääviesti eduskuntakeskustelussa oli, että kokoomus on pettänyt äänestäjänsä. Lapsiperheet, vanhukset, eläkeläiset, vammaiset, köyhät, nuoret, naiset, hoitajat, opiskelijat ja kaikki muutkin ryhmät on unohdettu. Hallitusohjelma on tyhjää täynnä, sanahelinää ilman katetta.

Ilmeisesti hallitusneuvottelijoiden olisi pitänyt viikossa ennakoida neljän vuoden talouskehitys, tehdä valmiiksi vaalikauden budjetit ja antaa eduskunnalle uudistuksia koskevat lakiesitykset. Jotain järkeä voi sentään oppositioltakin edellyttää - jos ei muuta niin edes allakan lukutaitoa.

Hallitusohjelma on niin radikaali, etteivät demarien järjestelmäherrat olisi koskaan pystyneet samaan. Oleellisin asia on kannustavuus. Näin kasvatetaan kakkua, jotta saadaan lisää jaettavaa.

Sinivihreä hallitus luottaa ihmiseen, hänen kykyynsä tehdä itsenäisiä päätöksiä ja valintoja. Sydänkin on paikallaan. Ketään ei jätetä yksin, vaan jokaisesta välitetään. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevien perusturvaa parannetaan. Kuntien palveluja täydentävät yksityinen ja kolmas sektori.

Mitä tämä tarkoittaa esimerkiksi vanhuksille ja eläkeläisille? Kun kotikuntalakia uudistetaan, vanhukset ja vammaiset saavat muuttaa läheistensä luokse. Varmasti kiistaa syntyy siitä, miten maksurasitus tasataan niin, etteivät kaikki kulut kaadu kasvukeskuskuntien päälle.

Vanhusten kotihoitoa parannetaan. Oulu on tässä asiassa edelläkävijä. Hoitotuen, palvelujen, omaishoidontuen ja kotitalousvähennyksen yhteensovittaminen tehostuu. Kunnallisen palvelusetelin käyttö laajennetaan kotisairaanhoitoon. Näin vanhus voi valita itselleen mieleisensä palvelujen tarjoajan.

Nämä eivät ole vain kauniita sanoja, vaan ne jalostuvat teoiksi. Kaikkeen ei tarvita lakia ja Stakesia päällepäsmäriksi, jos kunnat ymmärtäisivät, mitä hallitus haluaa. Jos eivät ymmärrä, valtion ote tiukentuu.

Eläkeläisten verotus alenee palkansaajien tasolle. Tästä eivät kuitenkaan hyödy kaikkein pienituloisimmat eläkeläiset, heitä kun ei ole verotettu lainkaan tai sitten on verotettu niin vähän, ettei verotuksen taso ole palkansaajien verotusta suurempi. Jatkossa täytyy kuitenkin selvittää perinpohjin, missä tuloluokissa eläkeläisten verotus on kireämpää kuin palkansaajien.

Kansaneläkkeitä korotetaan 20 eurolla kuukaudessa. Se helpottaa pelkän kansaneläkkeen varassa eläviä. Hallitus myös lupaa, että pienituloisten eläkeläisten turvaksi kehitetään nykyistä parempi malli. Ruuan arvonlisäveron alennuskin parantaa pienituloisten asemaa. Tosin se samalla pienentää työeläkkeiden nousua eli ero palkansaajiin vain kasvaa.

Vaalikentillä vaadittiin tiukasti taitetun indeksin palauttamista takaisin puoliväli-indeksiksi. Jokainen ehdokas varmasti muisti kertoa, että indeksimuutos ei enää onnistu, onhan asiasta aikanaan sovittu työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen kesken. Tosin eduskunta voi tehdä mitä haluaa – työmarkkinajärjestöistä piittaamatta. Tähän mahdollisuuteen ei korporatiivisessa yhteiskunnassa kannata luottaa.

Sen sijaan elinkustannusindeksiä (80 prosenttia eläkeindeksistä) tarkistetaan niin, että mm. perustarvikkeiden sekä lääke- ja hoitokulujen painoarvo on kulutuskorissa nykyistä suurempi. Jatkossa viinan hinnan heilahtelut eivät vaikuta, nouseeko vai laskeeko eläke.

Joten: kuka petti ja ketä? Kuka pettyi, kun valta katosi – ainakin neljäksi vuodeksi?

Minne joudut oululainen vanhus?

Oululaisten vanhusten kuskaaminen pitkin lähipitäjiä on aiheuttanut niin
suuren hädän vanhusten omaisissa, että puhelimet ovat soineet koko
viikonvaihteen. Ja mitä soittajille olen voinut sanoa? En mitään.

Oulun vanhustenhoito on aivan retuperällä. Kaksi vuotta
kaupunginhallituksessa on riittänyt todistamaan, että kaikki muu tässä
kaupungissa on tärkeämpää kuin antaa vanhuksille inhimilliset viimeiset
vuodet. Kotona hoidetaan heikkokuntoisia vanhuksia viidenkin hoitopartion
turvin (vuorokaudessa). Koti ei kuitenkaan voi olla viimeinen hoitopaikka.
Viimeisinä elinvuosina vanhus tarvitsee jatkuvaa sairaanhoitoa ja hoivaa. Ja
tätä rikas Oulu ei pysty tarjoamaan.

Köyhimmässäkin kunnassa on terveyskeskuksen vuodeosasto. Mutta ei
Oulussa. Meillä on hieno kaupunginsairaala, jossa vanhuksia kuntoutetaan
takaisin kotihoitoon. Ei sinne oteta jatkuvaa hoivaa tarvitsevia vanhuksia.
Sen jälkeen kun Kontinkangas lopetettiin (miksi, milloin ja kenen
päätöksellä?) oululaisvanhuksella ei ole edes paikkaa kuolla.

En enää kuuntele selityksiä hoitoketjujen puutteesta. Puutetta ei olisi,
jos kaupunginsairaala olisi rakennettu järkevästi. Kaupunginsairaalassa on
kyllä hieno ja tyhjä hollitalli, mutta ei riittävästi paikkoja Oysista
palaaville saati että se edes korvaisi Kontinkankaan sairaalaa.

Kontinkankaan korvaajaksi on rakennettu hieno Intiön hoivakoti, jossa
laajat yleiset tilat ovat tyhjää täynnä, kun heikkokuntoiset vanhukset eivät
niihin pääse. Kodikas Uittokoti siirrettiin Kaukovainiolle saneerattuihin "hienoihin"
tiloihin. Nyt dementiaa potevat vanhukset harhailevat pitkillä käytävillä
puhekumppania etsien.

Kerskarakentamiselle on tultava loppu. Vanhukset eivät tarvitse kalliita
ja hulppeita hoivakoteja. He tarvitsevat omasta kaupungista petipaikan,
ystävällisen sanan ja silittävän käden. He ja heidän omaisensa tarvitsevat
varman tiedon siitä, ettei vanhuksia retuuteta pitkin maakuntaa.

Tuulikki Ukkola
kaupunginhallituksen jäsen (kok.)