
|
(Mielipidekirjoitus, Kaleva 6.1.2008) Oulun ihme
uusille urille Oulun
tie tervakaupungista teknologiakaupungiksi, pohjoisen
Piilaaksoksi, on etelän ihmisille ihmeiden ihme. Miten on mahdollista, että
jumalan selän taakse syntyi muutamassa vuosikymmenessä kansainvälisesti
huomattava elektroniikkateollisuuden keskittymä? Siten
se syntyi, että täällä ollaan luojan hulluja. On luotettu meihin,
itseemme, eikä valitettu, että onpa surkeaa. Nykyisin niin muodikasta
"innovointia" on täällä aina harrastettu. Oulu on palanut maan
tasalle sen seitsemän kertaa, mutta aina on hävityksen kauhistuksen tilalle
rakennettu entistä ehompi kaupunki. xxx 1960-luvun
taitteessa Oulu oli pikku kaupunki. Mutta sen sisuksissa sykki elämän jano
ja kasvun malttamattomuus. Ilman 50 vuotta sitten perustettua Oulun yliopistoa
Oulu olisi surkea käpykylä ja Oulun seutu kuihtuva maaseutu. Vain täällä
syntyneet ja eläneet saattavat ymmärtää, miten ratkaiseva merkitys Oulun
yliopistolla on ollut ja yhä on koko Pohjois-Suomen kehitykseen. Täälläkin
voi elää ja olla onnellinen. Oulun
yliopiston perustaminen oli aluepolitiikkaa, mutta 50 vuodessa se on kasvanut
kansainväliseksi ja arvostetuksi tiedeyliopistoksi, joka on lunastanut
paikkansa myös kansainvälisillä ranking-listoilla. Yliopistojen
hallinto uudistuu ja toimintavapaus kasvaa. Ainoa pelko on, ymmärtääkö
Helsinki-keskeinen opetusministeriö, että muillekin kuin
"innovaatioyliopistolle" on annettava mahdollisuus innovaatioihin. Eduskunnassa
toimii ns. kansanedustajien yliopistoryhmä. Kun se vierailee tammikuussa
Oulussa tutustumassa "Oulun ihmeeseen", tärkeää on vakuuttaa
jokainen ryhmän jäsen siitä, että Oulussa ja Oulun yliopistossa osataan. xxx Yliopisto
ei kuitenkaan yksin selitä Oulun ihmettä. Sitä ei olisi
syntynyt ilman herran enkeleitä, rohkeita poliitikkoja, kekseliäitä
tutkijoita ja ennakkoluulottomia yrittäjiä. Oulussa on aina osattu puhaltaa
yhteen hiileen, tehdä yhteistyötä yli rajojen - ja kilpailla verisesti. Tai
puurtaa vaikka yksin. 80-luvun
alussa yliopistosta pursui nerokkaita tutkijoita turuille ja toreille. Heille
rakennettiin Teknologiakylä, jossa oli oma soppi aloitteleville yrittäjille
innovoida hullut ideat tuotteiksi. Yliopisto, VTT, Oulun kaupunki ja yritykset
löivät hynttyyt yhteen. IT-yrityksiä syntyi kuin sieniä sateella. Moni on
kuukahtanut, mutta moni on valloittanut maailman ja brändännyt itsensä
juoksijan ranteeseen ja vyötärölle. xxx Viime
vuosina markkinatalouden lait ovat koetelleet myös Oulua.
Yritysten on elettävä kvartaalitaloudessa, sijoittajien ehdoilla. Yrityksiä
on pilkottu, myyty ja siirrelty. Oulun työttömyys on kutistunut keskimääräistä
hitaammin. Oulu ei kuitenkaan ole jäänyt ruikuttamaan. Oulun ihmettä,
innovaatioympäristöä, tehostetaan nyt uuden yhteistyösopimuksen voimalla. Oulu
Triple Helixissä ovat mukana Oulun yliopisto, ammattikorkeakoulu, Oulun
kaupunki, VTT, muita tutkimuslaitoksia ja tietenkin keskeiset yritykset.
Yliopisto ja ammattikorkeakoulu tehostavat toimintaa niin, että tuloksena
olisi Oulun Kampus, monialainen, vetovoimainen ja kansainvälinen
yliopistokeskittymä. Oulun
on osattava - jälleen kerran. Oulun Kampuksesta on tehtävä yhteistyöllä
todellinen kilpailija Helsingin innovaatioyliopistolle. Näin me saamme
menetettyjen it-yritysten tilalle uusia kansainvälisiä bio- ja terveydenalan
yrityksiä, työtä ja toimeentuloa. Tuulikki
Ukkola kansanedustaja
(kok.) eduskunnan
yliopistoryhmän jäsen ------------------- (Kolumni Forum24, 20.9.2007) Puolustusministeri Jyri Häkämiehen puhe Yhdysvalloissa oli erinomaisen kattava esitys Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan perusteista ja tavoitteista. Kolminkertainen Venäjä ei puheen sisältöä muuttanut. Sen sijaan kannattaa panna merkille, kuka puheesta älähti. Ja miksi. Kolmesta sanasta syntynyt kauhea kalabaliikki paljasti rujolla tavalla, miten totaalisesti Suomi suomettui. Se paljasti myös, kuinka syvällä suomettumisen suossa yhä elämme. Ja tämä arvio ei suinkaan koske vain poliitikkoja, vaan myös toimittajia ja tutkijoita. Nyt huutavat suomettumisen ideologian selkäytimeensä 1970- ja 80-luvuilla säilöneet: ristiinnaulitse, ristiinnaulitse, ristiinnaulitse. Paljastus on järkyttävä. xxx Muistellaanpa hieman suomettumisen ajan ulkopolitiikkaa. Silloin sisäpolitiikka oli rempallaan Silloin sanat todella olivat tekoja. Toimittajien piti olla varovaisia.Ulkopolitiikasta kirjoittivat vain ne, jotka olivat vihkiytyneet oikeisiin ilmauksiin, jotka olivat niin valaistuneita, että kykenivät sisäistämään ulkopoliittisen liturgian. Muuten tuli sapiskaa. Kun nyt ihan tosissaan sanotaan, että sanat ovat tekoja, niin mitä muuta se on kuin paluuta vanhoihin asenteisiin. Kun vaaditaan, että ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on puhuttava juuri niillä sanoilla, jotka on kirjoitettu hallitusohjelmaan tai muistioihin tai selontekoihin, niin sehän on pahimman laatuista sensuuria – siitä huolimatta, ettei ole perustettu tarkastuskomissioita. xxx Mutta muustakin on kysymys. SDP on kovin, kovin, KOVIN turhautunut oppositiossa lillumiseen. Se on kääntänyt kivet ja kannot nurin löytääkseen kunnon moukarin, jolla iskeä hallitus hajalle. Se on yrittänyt etsiä erimielisyyttä sisäpolitiikasta, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, talouspolitiikasta, työllisyyspolitiikasta, tasa-arvotuposta. Näistä asioista sinivihreä hallitus on kuitenkin jokseenkin yksimielinen. Oppositio onkin kerran toisensa jälkeen vetänyt vesiperän. Nyt SDP kuitenkin sai – itselleenkin yllätyksenä – käteensä kunnon leimakirjeen. Se tietää, kuten me kaikki, kuinka tarkasti keskustassa vieläkin vaalitaan UKK:n perintöä. Pääministeri Matti Vanhanen on varovainen mies. Kun omat lehdet ryöpyttävät Häkämiestä, niin kovin suurta tukea pääministeriltä ei voi odottaa. Mikä sitten on SDP:n tavoite? Mikäpä muu kuin kaataa hallitus. Näin se pääsisi takaisin vallan kahvaan. Siinähän yrittävät. xxx Miksi Venäjästä on niin vaikeaa puhua selkokielellä? Miksi ulkopoliittisen katekismuksen ensimmäinen käsky on: älä turhaan lausu Venäjän, sinun naapurisi nimeä, jotta kauan eläisit niin maan päällä kuin hallituksessa? Milloin Suomesta tulee aito länsimainen demokratia, jossa hyväksytään myös ulkopoliittinen keskustelu? Vasta sittenkö, kun 60- ja 70-luvun poliitikot, lehtimiehet ja tutkijat ovat mullan alla? Venäjällä ei ole demokratiaa. Kansallisuho lisääntyy. Se kohtelee lähinaapureitaan kehnosti (Tallinnan patsaskiista, Georgian pommittaminen, kaasuhanojen sulkeminen, rekkajonot, puutullit, toistuvat ilmatilan loukkaukset), kasvattaa sotilaallista voimaa, valtaa pohjoisnavan, uhoaa superpommilla, valjastaa öljyn ja energian voimapolitiikan välineeksi.. Jos nämä eivät ole haasteita, niin mitkä sitten? Miksi Suomi pitää yllä asevelvollisuusarmeijaa ja alueellista puolustusta? Ketä varten? Ruotsia, EU.ta? Venäjä on todellinen haaste EU:lle ja Suomelle. Me tarvitsemme aidot turvatakuut, jotka vain Nato voi antaa. EU:n vesitetyt turvatakuut ovat yhtä tyhjän kanssa. (Tuulikki Ukkola, kansanedustaja (kok.)
-------------------- (Mielipidesivu, Kaleva, 28.8.2007) Kun vasemmisto on päättänyt, että porvari on möhömahainen riistäjä ja ruuan viskelijä, eläkeläisten kyykyttäjä ja koululaisten kauhu, niin eihän siinä mikään auta. Ei vaikka jo kovapäisemmänkin olisi pitänyt ymmärtää vaalituloksen sanoma. Suomi on siirtynyt boheemien porvarien aikaan. Boheemit porvarit? Mitä he ovat? He ovat uudenlaisen Suomen rakentajia, jotka sallivat ihmisten menestyä, mutta pitävät tiukasti kiinni siitä, että yhteiskunnan heikoimmista pidetään huolta. Demarit ovat rakentaneet kateuteen perustuvan järjestelmien Suomen, jossa huolta on kannettu vain omien jäsenten ja tukijoiden eduista, mutta vähät välitetty yhteiskunnan heikoimmista eli niistä, joilla ei ole tukena voimakasta etujärjestöä. Pääministeri Matti Vanhanen hieroi suolaa SDP:n haavoihin sanomalla, että nykyinen hallitus tekee sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa politiikkaa kuin edeltäjä eli punamulta. Tämäkös on kirvoittanut demareilta äkäisiä kommentteja. Valtuutettuystäväni Tytti Tuppurainenkin kyseli Kalevassa (25.8.), eikö poliittista vasemmistoa enää tarvita. Koska vasemmisto ei näytä tietävän, mitä hallitus on päättänyt, seuraavassa lyhyt oppimäärä hallituksen päätöksistä, joilla vaalilupaukset lunastetaan ja vähätuloisten elämää helpotetaan - Verotus kevenee ensi vuoden alusta niillä eläkeläisillä, joiden verotus nyt on kireämpää kuin saman verran ansaitsevilla palkansaajilla. Palveluseteli laajenee myös kotisairaanhoitoon. - Kansaneläke nousee 20 euroa kuukaudessa vuoden 2008 alussa. Kun kalleusluokitus poistuu, suuri joukko eläkeläisiä saa toisen 20 euron korotuksen. Indeksikorotus ja rintamalisän korotus tuovat yksin asuvalle, kansaneläkettä tai pientä työeläkettä saavalle veteraanille lisää 35 euroa. ”Kajaanilaisen veteraanin” tulot nousevat 76 euroa kuukaudessa. - Opintorahaa korotetaan 15 prosentilla vuoden päästä ja opiskelijan omia tulorajoja 30 prosentilla. - Myös perheiden etuudet paranevat. Pienimmät äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahat nousevat työmarkkinatuen tasolle vuoden 2009 alusta. Lapsilisän yksinhuoltajakorotus nousee 10 euroa kuussa vuonna 2008. Vuoden 2009 alussa lapsilisä nousee 10 euroa kuukaudessa, lasten kotihoidon tuki 20 euroa ja yksityisen hoidon tuki 23 euroa kuukaudessa. Vuonna 2010 korotetaan osittaista hoitorahaa 20 eurolla kuussa. Isyysvapaa pitenee kahdella viikolla. - Kotitalousvähennystä kehitetään 10 miljoonalla eurolla. Maatilatalouden kehittämisrahasto saa lisää rahaa 23 miljoonaa euroa, maatalousyrittäjien vuosilomapäiviä lisätään yhdellä ensi vuonna ja yhdellä 2010. - Perinnön alaraja nousee 20 000 euroon. - Työllisyysrahoja suunnataan uudelleen niin, että niillä tuetaan työttömien työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Ansiotulojen verotukseen tehdään tässä vaiheessa vain inflaatiotarkistukset. Suuremmat veroalennukset jätetään vaalikauden loppuun. Kuntasektorin palkkaratkaisun jälkeen ratkaistaan myös naisia koskevan valtionosuuden suuruus. Hallituksen teot eivät tietenkään käännä opposition päätä. Ei haittaa. Ainut toive on, että SDP ei missään nimessä ottaisi oppia Britanniasta ja lähtisi kosiskelemaan keskustaa. Tämä takaisi boheemeille porvareille työrauhan vapauttaa Suomi kateuden ja järjestelmien kahleista. Tuulikki Ukkola, kansanedustaja (kok.) ------------------ (Mielipidesivu, Kaleva, 6.6.2007) Opposition elämöinnillä ei näytä olevan rajaa, ei määrää. Tuskin oli hallitusohjelma tullut uunista ulos, kun jo olisi pitänyt olla kaikki lakiesitykset kansanedustajien nokan edessä ja rahat jaossa. Opposition jatkuva virsi on: köyhiä kyykytetään. Tosiasiassa tällä hallituksella on sydäntä huono-osaisia kohtaan enemmän kuin 20 vuoden ajan hallituksilla yhteensä. Juuri järjestelmäkeskeinen hyvinvointivaltio pudottaa köyhät pohjalle, kun eri etuuden syövät toisiaan. Tosiasia on, ettei työn teko aina kannata. Ei ole ihmisten,. vaan lainlaatijoiden vika, jos systeemiä käytetään hyväksi. Kansalaisen ja valtion suhteen tulee olla sellainen, että jokaisen on huolehdittava itsestään ja perheestään. Valtion tehtävänä on tulla apuun, jos huonosti menee; ei ole rahaa, ei työtä, ei asuntoa. Valtio järjestää jopa ystävän, kun se armollisesti sallii kolmannen sektorin järjestöjen toimia ja tukee niitä rahallisesti. Tämän hallituksen ehdottomasti tärkein uudistus on sosiaaliturvan kokonaisuudistus. Perusremontin tavoitteena on selkeyttää ja yksinkertaistaa järjestelmiä. Tätähän Kelan pääjohtaja Jorma Huuhtanen ehdotti vaalien alla, mutta SDP:n Eero Heinäluoma ampui sen suoralta kädeltä alas. Vasta viikkojen päästä tuli toisesta suupielestä, että enkä jotain tarttis tehdä. Sosiaaliturvauudistus parantaa tukien saajien asemaa. Perusturvan tasoparannusten lisäksi tarkastellaan eri etujen yhteensopivuutta ja verotusta. Lopultakin puututaan ns. kannustinloukkuihin ja yksinkertaistetaan etuisuuksia. Tilkkutäkin saumat ommellaan kiinni niin, että tuloksena on untuvapeite, järjestelmä, joka ei pudota ketään pohjalle, vaan kannustaa itsenäiseen elämään. Uudistusta valmistelemaan asetetaan komitea vielä tämän kuun aikana. Remontissa palkka, tuloverotus, perusturva ja työttömyysturva sekä asiakasmaksut sovitetaan yhteen niin, ettei kannustinloukut vähenevät ja työmarkkinoiden toimivuus paranee. Sosiaaliturvauudistuksen ydinkysymys on työnteon kannattavuus. Työ on edelleen parasta sosiaaliturvaa ja työn tekeminen ensisijainen toimeentulon lähde. Töiden vastaanottamisen helpottaminen on järjestelmäuudistuksessa keskeinen asia. Riittävä perusturvan taso taataan kuitenkin kaikissa elämäntilanteissa: uudistuksessa otetaan huomioon ihmisten erilaiset tarpeet eri elämänvaiheissa. Toisin sanoen: perusturvasta tehdään monikanavainen. Hyvinvointivaltiossa ei saa olla ihmisen mentävää aukkoa. Köyhyyden vähentäminen on erittäin tärkeä tavoite. Pienituloisten asemaa helpotetaankin heti ensi vuoden alussa. Esimerkiksi lapsilisän yksinhuoltajakorotus nousee 10 eurolla 46,60 euroon ja kansaneläkkeeseen tehdään 20 euron tasokorotus ensi vuoden alusta. Kuntien kalleusluokitusten poistuessa kansaneläke nousee suurella osalla jopa 40 euroa. Samoin opintoraha nousee ensi vuonna 15 % ja tulorajoja korotetaan 30 % heti vuoden alusta. Sosiaaliturvauudistus toteutetaan vaiheittain ja maltillisesti. Kyseessä on pitkäjänteinen työ turvallisen muutoksen toteuttamiseksi. Ketään ei jätetä yksin. Nyt käynnistettävä sosiaaliturvauudistus luo aidosti välittävää ja kannustavaa yhteiskuntaa. Tuulikki Ukkola, kansanedustaja (kok.), YTM ------------------ (Kolumni
Forum24:ssä 3.5.2007) Olihan
eduskuntaviikko. Oppositio laidasta laitaan repi hallituksen ohjelman tuhannen
palasiksi. Meno oli kuin 1991, lama-ajan ensimmäisenä vuotena. Opposition
pääviesti eduskuntakeskustelussa oli, että kokoomus on pettänyt äänestäjänsä.
Lapsiperheet, vanhukset, eläkeläiset, vammaiset, köyhät, nuoret, naiset,
hoitajat, opiskelijat ja kaikki muutkin ryhmät on unohdettu. Hallitusohjelma on
tyhjää täynnä, sanahelinää ilman katetta. Ilmeisesti
hallitusneuvottelijoiden olisi pitänyt viikossa ennakoida neljän vuoden
talouskehitys, tehdä valmiiksi vaalikauden budjetit ja antaa eduskunnalle
uudistuksia koskevat lakiesitykset. Jotain järkeä voi sentään
oppositioltakin edellyttää - jos ei muuta niin edes allakan lukutaitoa. Hallitusohjelma
on niin radikaali, etteivät demarien järjestelmäherrat olisi koskaan
pystyneet samaan. Oleellisin asia on kannustavuus. Näin kasvatetaan kakkua,
jotta saadaan lisää jaettavaa. Sinivihreä
hallitus luottaa ihmiseen, hänen kykyynsä tehdä itsenäisiä päätöksiä ja
valintoja. Sydänkin on paikallaan. Ketään ei jätetä yksin, vaan jokaisesta
välitetään. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevien perusturvaa parannetaan.
Kuntien palveluja täydentävät yksityinen ja kolmas sektori. Mitä
tämä tarkoittaa esimerkiksi vanhuksille ja eläkeläisille? Kun kotikuntalakia
uudistetaan, vanhukset ja vammaiset saavat muuttaa läheistensä luokse.
Varmasti kiistaa syntyy siitä, miten maksurasitus tasataan niin, etteivät
kaikki kulut kaadu kasvukeskuskuntien päälle. Vanhusten
kotihoitoa parannetaan. Oulu on tässä asiassa edelläkävijä. Hoitotuen,
palvelujen, omaishoidontuen ja kotitalousvähennyksen yhteensovittaminen
tehostuu. Kunnallisen palvelusetelin käyttö laajennetaan kotisairaanhoitoon. Näin
vanhus voi valita itselleen mieleisensä palvelujen tarjoajan. Nämä
eivät ole vain kauniita sanoja, vaan ne jalostuvat teoiksi. Kaikkeen ei tarvita
lakia ja Stakesia päällepäsmäriksi, jos kunnat ymmärtäisivät, mitä
hallitus haluaa. Jos eivät ymmärrä, valtion ote tiukentuu. Eläkeläisten
verotus alenee palkansaajien tasolle. Tästä eivät kuitenkaan hyödy
kaikkein pienituloisimmat eläkeläiset, heitä kun ei ole verotettu lainkaan
tai sitten on verotettu niin vähän, ettei verotuksen taso ole palkansaajien
verotusta suurempi. Jatkossa täytyy kuitenkin selvittää perinpohjin, missä
tuloluokissa eläkeläisten verotus on kireämpää kuin palkansaajien. Kansaneläkkeitä
korotetaan 20 eurolla kuukaudessa. Se helpottaa pelkän kansaneläkkeen varassa
eläviä. Hallitus myös lupaa, että pienituloisten eläkeläisten turvaksi
kehitetään nykyistä parempi malli. Ruuan arvonlisäveron alennuskin parantaa
pienituloisten asemaa. Tosin se samalla pienentää työeläkkeiden nousua eli
ero palkansaajiin vain kasvaa. Vaalikentillä
vaadittiin tiukasti taitetun indeksin palauttamista takaisin puoliväli-indeksiksi.
Jokainen ehdokas varmasti muisti kertoa, että indeksimuutos ei enää onnistu,
onhan asiasta aikanaan sovittu työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen kesken.
Tosin eduskunta voi tehdä mitä haluaa – työmarkkinajärjestöistä
piittaamatta. Tähän mahdollisuuteen ei korporatiivisessa yhteiskunnassa
kannata luottaa. Sen
sijaan elinkustannusindeksiä (80 prosenttia eläkeindeksistä) tarkistetaan
niin, että mm. perustarvikkeiden sekä lääke- ja hoitokulujen painoarvo on
kulutuskorissa nykyistä suurempi. Jatkossa viinan hinnan heilahtelut eivät
vaikuta, nouseeko vai laskeeko eläke. Joten:
kuka petti ja ketä? Kuka pettyi, kun valta katosi – ainakin neljäksi
vuodeksi? Tuulikki Ukkola, kansanedustaja, YTM (kok.) ------------------ Minne joudut oululainen vanhus? Köyhimmässäkin kunnassa on terveyskeskuksen vuodeosasto.
Mutta ei En enää kuuntele selityksiä hoitoketjujen puutteesta.
Puutetta ei olisi, Kontinkankaan korvaajaksi on rakennettu hieno Intiön
hoivakoti, jossa Kerskarakentamiselle on tultava loppu. Vanhukset eivät
tarvitse kalliita Julkaistu Kalevassa 19.12.2006 ------------------
Aikaisemmat kirjoitukset Vuodelta 2006 |